Valokuvatarpeiden myymälän ovessa soi kello. Sisään tuli kaksi
lukiolaista, jääden katselemaan huoneen hyllyjä, sinne tänne aseteltuja
valokuvatarpeita ja tiskillä olevia lasikaappeja. Perimmäisestä ovesta
esiintyi rumanlainen, hyväntahtoisen näköinen nainen, asettui tiskin
taa ja kysyi mitä herrat halusivat.
— Olisiko jotain kauniita kehyksiä, rouva?
— Minkä hintaisia saisi olla? — kysyi nainen. Ranteissa oli hänellä
puolikämmeneen ylettyvät villasuojukset ja nopeasti ja sukkelasti hän
rupesi selailemaan monenmuotoisia kehyksiä nivelistä turvonneilla
sormillaan. — Nuo on 50 kopekan hintaiset, mutta nämä ovat kalliimpia.
Tuossa on sievä, uudenmuotoinen, rupla kaksikymmentä.
— Antakaapa se. Mutta ettekö huojista? Eikö saisi ruplasta?
— Meillä ei tingitä, — sanoi myyjätär arvokkaasti.
— No, olkoon menneeksi, — sanoi Mahin asettaen kehykset tiskin
lasikannelle. — Antakaa kehykset ja mitä tulee takaisin, mutta pian,
muuten myöhästymme teatterista.
— Vielä sinne ehtii, — sanoi myyjätär, ja alkoi lyhytnäköisillä
silmillään tarkastella kuponkia.
— Tuo tulee mainiosti sopimaan, vai mitä arvelet? — sanoi Mahin Mitjan
puoleen kääntyen.
— Eikö herroilla sattuisi olemaan toisia rahoja? — sanoi nyt myyjätär.
— Sepä se onkin, ettei satu. Isä minulle antoi nuo, ja pitäähän ne
saada jossain vaihetetuksi.
— Eikö todellakaan olisi 20 ruplan seteliä?
— On 50 kopekkaa. Mikä teitä oikeastaan arveluttaa? Ette suinkaan voi
otaksua meidän tyrkyttävän teille vääriä rahoja?
— Enhän toki...
— Antakaa siis takaisin, kyllä me muuallakin vaihetamme.
— Miten paljon teille onkaan tuleva?
— Kaiketi yksitoista ja vähän päälle.
Myyjätär teki laskelmansa nappuloilla, avasi kassansa, otti sieltä
10-ruplan paperirahan, ja kilisteltyään vaihtorahoja sormillaan, keräsi
sieltä vielä hopeaa ja vaskea ruplan 20 kopekan edestä.
— Olkaa hyvä, pankaa kehykset paperiin, — sanoi Mahin, kiirehtimättä
ottaen rahat.
— Heti paikalla. — Myyjätär kääri ostoksen paperiin ja sitoi pulikalle.
Mitja voi hengittää vasta kuultuaan ovikellon kilahtavan heidän
jälkeensä ja jälleen kadulle päästyä.
— Siinä on nyt sinulle 10 ruplaa, mutta anna loput minulle.
Kyllä maksan takaisin. Ja Mahin meni teatteriin. Mitja taas meni
Grushetskille ja suoritti hänelle velkansa.