Entiset. Lea.
SAKEUS. Tyttäreni, sinä olet viipynyt kauvemmin, kuin lupani myönsi.
LEA. Ah, isäni! lentäen kuluu aika, kun sydämmemme askartelee taivaan
ihmetöissä.
SAKEUS. Sielusi on tulessa ja liekissä, luulen minä.
LEA. Oi, pyhälle tuntuu ilma, jota hengitän, pyhälle tuuli
viikuna-tarhassamme!
SAKEUS. Joko hulluttelet sinäkin?
JOAS. Mitä sanoin minä? Haa, villitys on saanut vallan!
LEA. Joas, ole lausumatta niin, ja sinä, mun isäni armias. (Halailee
isäänsä.) Isä, minä olen usein ollut tottelematon lapsi; mutta anna
minulle anteeksi, taivaan rakkauden nimessä, anna minulle anteeksi
kaikki. Tästälähin lupaan olla kuuliainen Leasi aina.
SAKEUS. Mun tyttäreni, hyvä lapsihan olet ollut aina, paitsi yhdessä
kohdassa, mutta siinäpä tuiki itsepintainen ja vastahakoinen. Sinä
ymmärrät?
LEA. Minä ymmärrän; tämä viittaa Joakseen, mun ylkääni.
JOAS (erikseen). »Ylkääni!» Sen sanan kuulen hänen suustansa ensimäisen
kerran. Hänen mielensä on muuttunut.
LEA. (Ottaa Joasta kädestä.) Joas, aivan penseä on poveni ollut sua
kohtaan, sen tunnustan; mutta minä tahdon rukoilla itselleni taivaalta
rakkautta, ja rakkauden hengen lapsena sua kerran vaimonasi palvelen ja
kunnioitan. Aram, nytpä unohdan sinun ja liityn Joaksen kohtaloon;
sillä niin on isäni tahto. Jos toisin tekisin, niin saattaisipa kenties
murhe hautaan hänet, joka on mun siittänyt ja niin hellästi
kasvattanut, hänenpä kenties kuolettaisin, ennenkuin aikansa on tullut,
ja minua kohtaisi korkeuden rangaistus. Mutta jos täytän hänen
tahtonsa, rakentaen rauhaa, niin asettuvat hyvät enkelit huoneeseni ja
viimein kantavat mun sieluni Abrahamin helmaan. Rauhaa, sovintoa tahdon
tehdä, niin käskee Natsarenuksen oppi, tuon Jumalan lähettämän miehen
oppi. (Ojentaa Joakselle toisen kätensä.) Joas, katso morsiantas!
SAKEUS. Tämä on somasti tehty, mun lapseni, oikein soreasti! Joas,
oletpa nyt kihlattu mies; hän tarjoo sinulle kätensä ja sydämensä.
JOAS. Ole tervehditty, soma neito!
SAKEUS. Eikö ole hän oivallinen lapsi?
JOAS. (Syleilee Lean päätä.) Eihän sitä voi kieltää. (Erikseen.) Täytyy
takoa, täytyy takoa, niin kauvan kuin on rauta lämmin, takoa ja
peitellä vielä, millä silmällä katselen sun hulluuttasi. Mutta kas, kun
kerran olet vaimoni, laillinen aviopuolisoni, niin kyllä sun opetan
juoksemaan narrin retkillä ja kuulemaan tyhmän Galilealaisen kirottua
oppia. Toki nyt käskee viisaus, että hallitsen mieltäni vielä ajan
tuonnemma, vaikka paisuukin sappi. Mutta tuleepa tästä vielä luku
laulun perästä, tulee.
SAKEUS. Rukoilitko taas? Vaan sano: ah! eikö ole hän oivallinen lapsi!
JOAS. Ei voi kieltää.
SAKEUS. Natsarenus on siis vaikuttanut hyvää eikä pahaa.