PIRKKA (Lennähtää syliin). Ja Pirkka tahtoo!
JUTIKKA (Ihmeissään). Mutta tämäpä nyt vasta hyvästi päättyi... Lempoko
tässä oli välillä... Ja... Onkohan tämä ihan totta. (Tarkastelee
rahoja.)
LOTTA. Onko se?
JUTIKKA. On... Totta tämä on... Oikeaa rahaa... Kun nyt vain löytäisi
Vännin. No... olkoon nyt onneksi tyttö sinulle! (Lyö kättä Jukalle.)
LOTTA. Ka olkoon onneksi sinulle, Pirkka... Jo tuota saitkin surra...
Tulehan tänne kun minä vähä supatan. (Vie Pirkan syrjään, korjailee
sen pukua ja puhelee.)
JUTIKKA. Kun nyt sen Vännin saisi käsiinsä... Lotta, minä menen sitä
Vänniä etsimään ja maksan sen velan.
SAKU (Tulee Heilinensä). Vänni ajaa tänne pappilasta... Se on
panetuttanut itsensä Leenan kanssa kuulutuksiin. (Hämmästys.)
JUTIKKA. Mitä!... Leenanko kanssa!
SAKU. Yhtä aikaa satuimme sinne... Tulehan, Heili, nyt purkamaan näitä
kihlatavaroita. (Rupeaa kyykylleen. Purkaa paketista huiveja ja
kangasta Heilille.)
JUTIKKA (Katsoo). Sieltäpähän näkyy ajavan Vänni pappilasta päin... No
johan nyt on koko maailma nurin narin menemässä, kun Vännikin on
viisastunut!
JUKKA. Ei. Se on nyt jo oikein päin menemässä. Äsken se oli nurin, kun
Jutikan tytär oli menossa Vännin rekeen... Tukit olivat ruhkassa, mutta
se ruhka alkaa jo hajota. Käyn haen tänne tukkilaiset ja sitte se
laukeaa koko ruhka. (Lähtee.)
HESSU (Saapuu Ellan kanssa). Tässä on entisen vaimo-vainaajan peruja
sinulle... Tässä on hopeasolki... tässä hopeavyö... Ja tässä uutta...
kaunein kihlahame, mitä on nähnyt mustalainen!... Pue yllesi, Ellaseni!
LOTTA. No meneekös se tääkin Ella jo miehelle!... Mene nyt!...
Leski-ihminen sinäkin!
ELLA (Hametta pukien). Ka ei, hyvä emäntä, se vaimon ole hauska yksin
vilussa värjötellä... Kaksin on reessäkin aina somempaa olla ja
rattoisampi taipaleella... Kun itsekin leskenä olisit, niin arvaisit
sen lesken mielen. Jos on paha miehelässä, niin on pahempi miehetönnä!
JUTIKKA. Ja mikäs tällä Hessullakaan on vielä eukkoa ottaessa!... Kun
tässä kaikki muutkin akottuvat... Ja noin korean hameenkin osti vielä
hilsullensa! .. No olkoon sitte onneksi Hessullekin!
ELLA (Ihailee hamettansa). Eh, kun ovat iloiset värit!... Pois menee
suru sydämestä, kun on moinen hame yllä... Hyvän antoi kohtalo miehen
minulle. (Taputtaa Hessua poskelle) Kovin olet, Hessu, hyvä
Ellallesi... Kunpa vaan jatkuisi vuosia sinulle. Ei meiltä rakkaus
kesken lopu eikä pane leipää halla. (Tukkilaiset tulevat
pyhävaatteissa) Hei... Meidän pojat!
JUTIKKA. Siinäpähän ovat pojat.
JORRI. Tässä.
HÄKKI. Tässä ovat pojat!
JUTIKKA. Ja sieltä tulee tyttöjoukko... Tässäpä nyt markkinat tulevat!
(Saapuu sekaisin kylän väkeä pyhäpuvuissa ja juhlapukuisia mustalaisia)
Tässä... tässäpä markkinat alkavat!
JUKKA. No nyt on kaikilla heila... Ei puutu enää muuta kuin loppuilot,
niin silloin on maailma vihdoinkin valmis... ja täydellinen ihmisonni.
SAKU. Puuttuu tästä vielä Vänni!
JORRI. Ka tuossapa tuo Vänni tulee Leenoinensa!
VÄNNI. Hyvästipä se lykästi siellä pappilassa... Tällä Leenalla on
rikkaita sukulaisia kuollut joka kylässä... Siinä rovasti kun selaili
niitä kirkon kirjojaan, niin huomasi, että se Ameriikassa kuollut rikas
Aku Vintturi, jonka perillisiä itse kuvernööri etsii, onkin tämän minun
Leenan entinen setä ja jotta se perintö jää tälle Leenalle... yli
kolmekymmentä tuhatta.
LEENA. No mitä näistä nyt jo ilmoittelee... joutavista perinnöistä...
Vaikka saatpa tuota nyt iloinen olla, kun sait minut omaksesi... Et
tarvitse ihan paljasta eukkoa kotiisi viedä.
VÄNNI. Ka mitäpäs tässä on nurehtimista!
JUTIKKA. Ja tästä saat lisää rahaa... Minä maksan sen velkani sinulle.
VÄNNI. Sepä saa nyt olla perimättä aina minun kuolemaani asti... kun
vain maksat korot jos jaksat ja sitte loput tälle Leenalle, kun minusta
aika jättää.
JUKKA. Ei... Ota pois vain velkasi.
VÄNNI (Jyrkästi). Enkä ota... Kun Vänni kerran minkä sanoo, niin se
pitää.
LEENA. Niin se pitääkin mies olla, jotta se ei turhia pyörähtele!...
Semmoinen mies se kun eukollensakin lupaa rakastaa ja kuuliainen olla,
niin se on sitä myös, eikä aina omaa päätänsä nosta!
JUTIKKA. No nythän on ihmeinen aika, kun ei enää rahakaan kelpaa
ihmisille. (Feda saapuu.)
VÄNNI. Anna tuolle vävyllesi, jotta pääsee elämän alkuun... Sillä hyvä
ja reilu miehen alku se on vaikka se on semmoinen kuin nää muutkin
tukkilaisvetelykset.
FEDA. No se oli oikein tehty... Hurratkaa Vännille tukkipojat!
JUKKA. Nostetaan Vänniä.