MIEHET. Nostetaan! (Nostavat) Eläköön... Elä-

LEENA (Estää). Ettekö herkeä sitä viskomasta... Menkää matkaanne siitä!

Keikutatte ja pudotatte vielä ja katkaisette taas sivut! Tule pois,

Vänni, tänne minun suojiin. Ja siunaa jo itsesi näistä maallisista, kun

olet kerran oman osasi saanut!

JUKKA. No heitetään Vänni kullallensa... Mutta missä se on se minun oma

lintuseni! (Näyttää sormuksiaan) Pirkka! Katsoppas sinä näitä oman

kullan kihlakaluja ja tule ja pistä pikkusormesi tuohon lemmen

paulaan... Näin ovat ihanat kihlakalut. (Laulaa):

Kultani sormessa kihlasormus

kerran kun kauniisti loistaa,

(Pistää sormuksen Pirkan sormeen. Useat jatkavat):

niin ei mikään, ei milloinkaan

voi multa onnea poistaa. (Kertaavat:)

ULLA (Tulla helähtää helyissänsä):

Ja kultaiset kihlat ja punaiset nauhat

kultani mulle jo osti.

Hän minut silkkiseen telttaansa vei

ja hellähän onnehen nosti.

USEAT (Kertaavat):

Hän minut silkkiseen telttaansa vei

ja hellähän onnehen nosti.

VÄNNI. No nyt se on kaikilla tää kulta.

FEDA. Kaikilla on kulta, mutta minun kultani se on sittekin kaikista

paras.

SAKU. Elä nyt.

LEENA (Vännille. Nyäisten). No kehu nyt sinäkin omaasi, Vänni!

VÄNNI. Ka mitäpä tää paras kehuen korjautuu! Ja nyt kun on kaikilla

kulta ja minulla niistä kaikkein paras, niin nyt tanssitaan!

VÄKI. Tanssitaan... Tanssitaan... Tanssitaan!

JORRI (Kuin itsekseen). Ka iloitkoot nyt... Kyllä sitä aina tämmöisen

ilon perästä rupeaa itkuakin kuulumaan...

FEDA. Tanssi sinä tyttöseni, kun sinun kultasi soittaa sinulle...

Ihanintansa soittaa Fedasi sinulle. (Soittaa. Ulla tanssii yksinänsä

jonkun sulavan liikkeen.)

SAKU (Tanssin lopussa Heilillensä). On se kaunis tuokin Fedan heili.

JUKKA. Ja nyt kaikki Ullan avuksi... Tanssitaan tukkilais-

mustalaistanssi!

VÄKI. Hyvä!... Tanssitaan... Tanssitaan!

(Yleinen kaunis mustalaistanssin tapainen tanssi.

Vanhemmat katselevat syrjässä seisten sitä.)

JUKKA (Tanssin lopussa). Näin ne loppuvat tukkityöt ja näin

naimattomien ilot, kun kukin kultansa saapi!

JORRI (Menee näyttämön yli sen etupuolitse, kuin itsekseen puhuen ja

pidellen piippua suunsa edessä, valmiina suuhun pantavaksi). Hyvä että

minä toki pelastin oman nahkani tästäkin pesusta naimatonna!

Luonnon lapsia: 4-näytöksinen huvinäytelmä · 第 35 / 35 题