ULLA. Ei enää... Ohoh... Hyvää aina tiputellen!
FEDA. Sinä iloinen lintunen... Mutta olkoon! Saan minä vielä sinut
povelleni! Ja nyt Ella! Nyt kutsu tänne koko joukko ja kutsu koko kylän
väki. Tänä iltana pitää leirillä iloa olla... No Ella! Mene ja hae oma
Hessusi tänne iloille.
ULLA (Hoputtaa). Mene... mene Ella, hae Hessusi iloille oitis!
ELLA. Eh sinä!... Minkämoisen teet ilon remakan.
(Lähtee.)
FEDA. No kas niin! Tulepas nyt kultaseni, istu tänne vierelleni.
(Istahtavat puun juurelle) Istu ja ole iloinen. Ulla... Komeat toin
sinulle kihlat kaupungista. Hopeaisissa helyissä pitää tyttöni tänä
iltana loistaa... Kah... Sieltä tulee Akun poika huiluinensa... Antaa
pojan soitella meille ajan kuluksi. (Poika istahtaa kivelle, selin
heihin ja soittaa huilua.)
FEDA (Antaa sormuksen).
ULLA (Panee sormuksen sormeensa. Ojentaa kätensä suudeltavaksi).
FEDA (Antaa rannerenkaan).
ULLA (Panee sen käteensä. Suutelee itse rannettansa. Saa toisen
rannerenkaan. Suuteluttaa rannettansa. Saa kolmannen. Suuteluttaa
poskeansa. Saa sormuksia. Suuteluttaa toista poskeansa. Saa kauniit
nauhat. Syleilee Fedaa. Saa hopeaiset helyt, vyöt ja kaulanauhat ja
suutelee Fedaa. Nousee. Ottaa muutamia tanssiaskelia. Feda sieppaa
hänet vihdoin tanssista syleilyihin. Soitto lakkaa, soittaja poistuu.)
No nyt Feda! Minä menen pukeutumaan helyihisi, nauhoihisi, keveämpiin
hameisini ja illalla sitte!
FEDA. Illalla sitte tyttöseni! Pukeudu ihanaiseksi, kukkaseni. Minä
menen, haen joukkoa koolle. Ella on apuna. Tukkilaisilla on tänään
loppujuhla! Juhlikoot sen meidän mukana. Lähde siis sä, kultaseni!
(Heittää sormisuukon, saa saman vastaan. Lähtee.)
ULLA. Nyt minä olen kuin lintunen, joka on saanut kauniit sulat ja
löytänyt keväällä viherjöivän varvun. (Menee telttaan.)
LAPSEN ÄITI (Tulee, vie lapsen vitvistä pois). Yksin näet ovat
heittäneet lapsen siihen oman onnensa nojaan!
PIRKKA (Katselee). Minä en tiedä mitä varten Ella tänne kutsuu, kun
täällä ei edes ketään ole... Sanoi Jukan olevan täällä. (Istahtaa.
Huokaa) Oi joi! Minä jo luulen kaiken selkenevän, mutta nyt on kaikki
entistä pahempana taaskin. (Miettii suruissaan) Ah!... Miksi minulle
tämä suru piti tulla kannettavaksi! (Rautakangen soittoa.)
HUUTO. Työ loppui!... Loppiaiselle tukkilaiset!
PIRKKA (Pelästyen). Mitä!... Joko loppui tukin lasku!... Ja nyt siis
lähtee Jukkakin pois. (Aikoo itkeä.)
JUKKA (Saapuu). Pirkka!... Jo nyt suret liika myöhään. Kaksi asiaa on
nyt lopussa, nimittäin surut ja tukkityöt... Nyt jo päivä pilvestä
pääsee ja huolistansa pojan heila.
PIRKKA (Suruissaan). Niin... Sinä jaksat olla iloinen!
JUKKA (Istahtaa rinnalle). Pakostakin tulet sinäkin iloiseksi, kun
minä... (Näyttää rahatukkua) Mitäs tämä on, Pirkka?... Katso eikös se
ole rahaa!... Noin. (Selailee seteleitä) Katsohan!
PIRKKA (Kääntäen katseensa maahan). Mistä sinä sait?
JUKKA. Keisari tekee rahaa tukkipojalle... Kuulehan kun luen. (Ottaa
kirjeen taskustansa) Kirjoitin setälle, kuten sanoin, ja hän se nyt
vastaa... Kuulehan. (Lukee) Kirjoitit että olet rakastunut. (Nykäsee
kyynäspäällään) ja että mitä minä siitä arvelen... ja että... olet...
Ja että tyttösi on kaunein kukka maailmassa.
PIRKKA (Hymähtäen). Hyi... Mitä sinä nyt kirjoitit tuolla tavalla!
JUKKA. Ja että hän on... hm... on iloinen kuin lintunen ja puhtaampi
kuin enkeli!
PIRKKA. Voi, kun olet häjy! (Hyvillään. Nuhdellen).
JUKKA. Ja kun hän on sitä Jutikan sukua ja jos on äitiinsä tullut, niin
on hän myöskin hyvä ja hellä... Ja siksipä puno sinä vain paula
lujaksi. Sinä olet... No tätä minä en lue!
PIRKKA. Lue, lue vain... No mitä sinä olet?
JUKKA. Olet kunnon poika... Kas sitä setää! (Lukee) Ja kun minulla
itselläni on näistä asioista kokemusta ja kun on näitä rahoja siunannut
minulle, niin lähetän sinulle ne tarvittavat tuhannet. Ja nyt: Nyt
maksa Jutikan velka Vännille ja ota tyttö itsellesi ja...
PIRKKA. Ihanko se on totta!
JUKKA. Elähän hätäile vielä. (Lukee) Ja kun otat hänet helluksesi, niin
tee niin kuin minä tälle meidän muijalle teen, kuten tästä kirjeestä
näet, eli toisin sanoen: anna hänelle oikein iloiset pusut! Niin,
Pirkka... (Aikoo suudella) Anna hänelle!...
PIRKKA (Hypähtää pakoon. Veitikkamaisesti). Hyi sitä setää!... Kuka nyt
kirjoittaa semmoisesta!
JUKKA. Pirkka!... Ettäkö en minä sinua kiini saisi, kun tästä ottamaan
rupean... Kun setä käskee, niin totella pitää. (Lähtee kiini ottamaan.
Alkaa leikkisä juoksu penkin ympäri.)
PIRKKA (Ilakoiden). Et saa... et saa... et saa...
JUKKA. Maltahan sinä... Ettäkö en saa... Ettäkö. (Sieppaa kiini) Kun...
(Suutelee) kun setä käskee, niin... (Suutelee.)
JUTIKKA (Ankarasti). Mitä tämä elämä on... Pirk-ka!
ÄITI (Nuhtelee). Mitä sinä nyt Pirkka annat tuolla tavalla!
PIRKKA. Niin... kun se!
JUTIKKA. Sinun pitää muistaa, että vielä se on isä elossa ja se, joka
näkee, taivaassa!
JUKKA. Kuulehan Jutikka!
JUTIKKA (Kovana). Minä en kuule nyt!
JUKKA. Kuulehan yksi sana!
JUTIKKA (Jyrkästi). Enkä kuule!
LOTTA. Kuule tuota nyt!... Et tuosta paljaasta kuulemisesta pahene!
JUTIKKA. Se vielä puuttuu, jotta rupeaa suorastaan hätyyttelemään...
kun ensin on pannut pyörälle tytön pään ja nurin koko paikkakunnan!
(Ankarasti) Ruunun miehille minä annan asian.
JUKKA (Näyttää rahatukkua). Katsokaa tätä!
JUTIKKA (Jyrkästi). Enkä kat.. (Huomaa) Mitä se on?... Se tukku?
JUKKA. Rahaa! Paljasta rahaa vain!
LOTTA. Kuulisit tuota nyt!... Mene tiedä mitä hän vielä sanoo... Onhan
tämä reilu poika!
JUTIKKA (Lauhtuneena, mutta ynseästi). On!... Koko kylän on
villinnyt... Mikä tästä vielä lopuksi perii!
JUKKA. Ei muu kuin hyvät häät ja iloinen elämä... Kuulehan Jutikka nyt!
JUTIKKA. No mitä.
JUKKA. Puhutaan loppu lyhyesti. Tässä on rahat! Maksa velka Vännille.
Elä isäntänä konnullasi ja sano tuolle Pirkalle, jotta: mene, hyvä
tyttö, sen tukkilaisen kelkkaan, kun se nyt sinut kuitenkin muutoin
väkisin veisi!
JUTIKKA. (Selaillen rahoja). Mi... mitä?... Oikeaa rahaako tää on?
JUKKA. No keisarin on kuva ja päällekirjoitus ja rehellisellä pelillä
on saatu joka penni. Mutta nyt ei ole enää aikaa saivarrella, sillä
kohta täällä ilo alkaa. Nyt siis, Jutikka, sano sanasi pian!
JUTIKKA (Raapii korvallistansa). Ka, mitä sinä Lotta arvelet tästä?
LOTTA. Mitä minä nyt tästä... vanha ihminen! Oma asiansa Pirkan...
tehköön itse mitä tahtoo!
JUTIKKA. Ka eihän tää Lotta sano vastustavansa... Jos tuo Pirkka kerran
tahtoo!