ULLA (Pakenee). No... no!... Siivolla!... Istu nyt tuohan kivelle..
(Komentaen) No heti!
FEDA. No täytyy totella, kultaseni, sinua. (Istahtaa) No-hon!
ULLA. Nyt sormet silmille... Hyvästi... jotta et näe... Et saa katsoa!
No kun niin mielesi tekee. No! (Suutelee nopeasti ja livahtaa pakoon.)
FEDA (Kotvan kuluttua). Vielä... Ulla... Ulla!... Tahi minä otan sormet
silmiltä pois!
ELLA (Saapuu, huudahtaen). Feda!... Ja sormet silmillä istuu yksinään.
FEDA (Hämmästyy). Minnekäs se Ulla meni!
ULLA (Metsässä). Kuk-kuu... kuk-kuu!