ELLA. Elähän mene... Tuliko Hesso tänne?
FEDA. Hesso tuli... Ja kuule Ella. (Lyö olalle) Hessulla on nyt jo oma
hevonen ja Hesso on heittänyt juomisen pois. Sinä et saa hylkiä Hessua,
Ella.
ELLA (Ynseänä). No-oo!... Ikään kun en minä muita saisi.
FEDA. Sinun tähtesi sepäksi opetteli Hesso. Kauhavan puukkoja takoo,
niillä ja tiuilla rahaa kokoaa ja sinua rakastaa Hesso. (Tarttuu
käsipuoleen) Tule Ella!... Mennään etsimään Hesso sinulle.
ELLA (Väkistelee mennessänsä). Eläkä nyt vie väkisin!.. (Kauvempana) Eh
sinä!
SAKU (Tulee Heilinensä, iso rinkelivyyhti kaulassa, hanuri kädessä).
Tule istu tähän pölkylle... Tää on joesta tuotu pölkky... Katkaise
tästä rinkeli... no. Minulla on vielä toinen vyyhti huomiseksi.
HEILI (Taittaa rinkelin). Suurkiitosta!
SAKU. Nyt se saa Jukkakin sen Pirkan... Se sitä rakastaakin kovasti
(Vetäsee sävelen) Entäs onkos sillä sinun sisarellasi jo sulhanen...
Annilla?
HEILI. Ei sillä vielä!...
SAKU. Siellä Räyringissä olisi sillekin hyviä poikia... Sekin Leppäahon
Oska...
HEILI. Mhyy!
SAKU. Siellä Räyringissä ovatkin pojat parempia kuin täällä Tastulassa,
mutta Tastulan tytöt taas ovat Räyringin tyttöjä paremmat... Onko se
rinkeli hyvää?
HEILI. On.
JORRI (Tulee, heittäytyy tyytymättömänä mahalleen nurmikolle). Pilaavat
naimisiin menolla koko elämän.
SAKU. Mikä sinulle tuli, Jorri?
JORRI (Kuin itsekseen nuristen). Leenankin villitsivät, jotta heitti
hutun palamaan pohjaan! Pilasivat koko Juhannuksen.
SAKU. Elä ole milläsikään, Jorri... Minä annan rinkeliä.
(Tukkilaisia saapuu.)
NIKU. Jorri!... Nouse pois, Jorri, siitä tieltä!
HÄKKI. Jor-ri!... Nouse pois... tytöt tulevat kohta! (Potkaisee hiljaa
kylkeen) No Jorri... Nouse pois! (Jorri painaa päänsä nurmeen.)
PUHURI. Ei se nouse... Vieretetään se syrjään.
HÄKKI. No! Vieritetään, pojat, pölkky pois!
TOISET (Vierittäen). Hoi!... hoi hoi... Vielä kerta. No-oin!
(Tytöt saapuvat juhlapuvuissa, poikia joukossa.)
JORRI (Itsekseen, mahallaan). Huomenna ei enää ole rokan keittäjääkään.
HÄKKI. Mitä se Jorri nurisee?
SAKU. Jorri suuttui kun Leena vietiin... Jukka on tuolla. (Huutaen)
Jukka! Tule tänne! Täällä ovat jo tytöt!
JUKKA (Ohi mennen). Kohta tulen. Pirkan vaan käyn kutsumassa. (On
kompastua Jorrin jalkoihin) Äs, sinä pötkylä!... Nouse jo hitolla ylös
siitä!
HÄKKI. No nyt ne ilot alkavat, kun Vännikin on akan saanut. Viulut
soimaan ja tytöt tanssimaan!
SAKU. Vänni tulee!
VÄNNI (Saapuu hikeä pyyhkien). Lämpimiksi löi nämäkin ilmat nyt. Kun
antaisi tämmöisiä ilmoja vielä enemmän, niin tulisi siitä tuota karjan
ruokaa.
HÄKKI. No Vänni!... Mitens ne kaupat vetelevät?
VÄNNI. Ka mikäpäs niillä on... Onhan se punakkaposkinen tyttö... vaikka
se ääni on vähän Jaakopin ääni niin kuin leski-ihmisellä. (Naurua.
Jorri kohottautui istualleen.)
HÄKKI. Se on yskä vain tytössä.
TOISET. Yskä... yskä se on.
VÄNNI. Ka tottapa se lie yskä. (Raapii korvallistaan) Tuhatta markkaa
näet tahtoo se Juoperin Mikko mutasuostaan, vaikka muta haisee
paljaalle ruosteelle!
PUHURI. Vai tuhatta!
VÄNNI. Tuhatta... Se on rahalle ahne se Mikko.
JORRI. Sieltäpä se meidän Leenakin tulla pölähtää vielä!
TUKKILAISET. Hei!... Leena!
HÄKKI. Meidän Leena! Ja majaako jo muuttaa!
LEENA (Tulee hernesäkki vasemmalla olalla. Toisella olalla muuta
kantamusta ja kattila kädessä. Heittää, tavarat maahan). Kokosin nuo
vähät kapineet ja ruuan jäännökset pois, kun tässä oma talous on
tulossa, ja niissäkös oli kantamista. (Hamettaan suuttuneena
levitellen) Ja nuo pahan hengen rytkyt vielä, vieraat hameet, en heitä
paremmin sano, kun niissä ei sovi kunnolla juoksemaan, vaan kaikki
kintut jo niihin sotkeutuvat, ja olin jo vähällä jäädä Känsälän pojan
hevosen jalkoihin. Mutta pelastuipa hänestä toki vielä. (Vännille) Joko
sinä Vänni söit? (Vänni katsahtaa vihaisesti) Kuule Vänni!
YKSI TYTÖISTÄ (Huudahtaen). Jutikkalan Pirkka tulee!