JORRI. Pääsipäs toki niin vähällä eroon akka-pakanasta... Mutta taisipa
se sivuunkin sentään ottaakin se lankeaminen... Niin jotta saa toki
hierottaa, kun Leena tulee. (Poistuessaan) On siitä joskus tuosta
lankeemuksestakin etua ihmiselle!
SAKU (Saapuu Heilin kanssa). Ja tuleehan meille jo hyvä elämän alku:
Nää tukkijoen tienestit kun lisää entisiin, niin voi jo ostaa lehmän ja
mökin ja syksyllä sitte vietämme häät. (Ottaa konttinsa kiven takaa)
Vai mitä Heili?
HEILI (Ujona). Miten vain...
SAKU. Leenakin on kirkossa nyt!... Tulehan, istutaan tähän kiven
viereen... Tässä on pehmyt nurmikko.
HEILI (Istahtaa Sakun viereen). No, istutaan vain. (Saku suutelee) Et
saa! (Pyyhkäsee kämmenselällä suunsa.)
SAKU. Juhannussa sitte jo mennään kihloihin ja syksyllä naimisiin.
(Antaa rinkeliä) Täällä on vielä näitä viimepyhäisiä rinkelejä...
Katkaise siitä itsellesi Heili... Minä annan täältä voita. (Avaa
voirasian ja nuuhkasee sen sisustaa) Katkaise nyt vain, Heili!
HEILI (Tottelee, ujona). Olisipa tässä välttänyt muutenkin. (Haukkaa
rinkeliä) Mistä sinä näitä ostit?
SAKU. Nikulan kaupasta. (Tarjoo askia) On täällä voitakin, jos
haluat... rinkelin kanssa.
HEILI. En minä... Välttää tämä ilmankin...
SAKU. Tämä on hyvää, verestä voita... Saarukan emännän kirnuamaa... Ota
nyt vain!
HEILI (Kaapaisee rinkelillä voita). No.
SAKU. Ota nyt enemmän.