KYLÄ-MAIJA. Kiitos, jäskosthon. Voi kun on korea makkara, niin kuin
pakarin rinkeli! (Panee makkaran nyyttiinsä.) Hyvästi lapseni. Vielä
Maija on se akka, että se toimittaa sulle hyvän miehen, minä lupasin
sen jo äitivainajallesi kun sinä olit pieni pipara, juokseva mukula. Ja
minä en syö sanaani. Mutta kun ei tahdo olla oikein kyllä rikkaita,
pulskia ja hyviä...
MIINA. Älkää niitä joutavia!
KYLÄ-MAIJA. Joutavia! Älä huoli, kyllä minä tiedän. Sulle ei ole kyllä
hyviä tässä pitäjäässä.
MIINA. Ei kukaan välitäkään minusta.
KYLÄ-MAIJA. Ei muuta kuin koko maailma, ihan koko maailma! Kaikki pojat
lentävät sun perässäsi niin kun kärpäset. Mutta muista mun sanani: älä
ota köyhiä, kun rikkaitakin kyllä saat. Hyh ... kun pelästyin! Isäs
tulee. Hyvästi lapsi! (Menee vikkelästi pois.)
MIINA (Vetää oven kiini.) Tuon lörpötyksiä ei saisi koskaan uskoa,
mutta jotain vehkeitä niillä sentään saattaa olla. (Miettii, purskahtaa
nauramaan.) Mutta kyllä se nyt olisi todellakin hullua, jos ne yhteen
menoa ajattelisivat, Liisa ja isä, Liisakin melkein narrattava... Ja
sellainen äitipuoli ja emäntäkö tässä sitten määräisi? (Nyrkkiä
puiden:) Ei ikänä! Älä nuolase Liisa, ennen kuin tipahtaa. (Kävelee
ikään kuin sattumalta peilin luo, johon jää katsomaan.) Se Kylä-Maija
sanoi että kaikki lentävät mun perässäni. Olenkohan minä nätti?
Tykkääköhän Hemppa minusta? Jos se vaan tykkäisi, niin (tanssien)
tral ... lall ... laa... Mutta minäpä kysyn sitä juttua Liisalta ja
varjele sitä, jos se tähän äitipuoleksi kurkottelee. (Poistuu
sivuovesta.)