KYLÄ-MAIJA (Ryyppää.) Hoh siunatkoon, kun se jumalan vilja on vanhalle
kovin hyvää. (Osoittaa vatsaansa.) Tuolla se nyt menee kierrellen joka
mutkan ja kipristelee niin makeasti ja mukavasti kun ennen nuoruuden
aikana oman kullan laulu. Mutta anna, kullannuppuni, yksi korppu, mä
haukkaan tuonne sydänalustaani.
MIINA (Antaa korpun.) No mitä te kuulitte tai näitte?
KYLÄ-MAIJA (Syö.) Kuule, Liisa oli toista tuntia isäs kanssa täällä
kamarissa.
MIINA. Mitä ne täällä tekivät?
KYLÄ-MAIJA. Kysy tunnoltasi. Kyllä minä tiedän paljonkin, mutta minä en
sano, mun tapani ei ole juoruta, vaikka ihmiset niin sanovat... Kuule,
onko sulla yhtään makkaroita tuvassa? Anna kultani yksi.
MIINA. Kyllä minä annan, mutta sanokaa, mitä ne täällä tekivät.
KYLÄ-MAIJA. Ei ilkiä! Minä olen kunniallinen leski, enkä puhukaan
sellaista. Mutta kysy isältäsi ja Liisalta.
MIINA. Ettehän te vaan narraa? Minä en usko Liisasta mitään pahaa, enkä
isästänikään.
KYLÄ-MAIJA. Jälestäpäinhän näet. Mutta muista mun sanoneeni: Liisasta
saat sinä äitipuolen.
MIINA. Äitipuolen?
KYLÄ-MAIJA. Niin juuri, pidä silmäsi auki.
MIINA. Taivas, onkohan tuo nyt totta?
KYLÄ-MAIJA. Pidä silmäsi auki, sanon minä. Mutt nyt minun täytyy mennä,
kultuni, ennen kuin isäsi tulee. Annas nyt, piikuni, se makkara.