ENSIM. VAIMO. Tyhmyri! Kelpaa nyt käydä uhriteuraaksi --

TOINEN VAIMO (kiivaasti). Vaikene!

HAGAR. Älkää kiistelkö, älkää kiistelkö, rakkaat sukulaiset! (Ristii

kätensä.) Oi, sallikaa minun rukoilla ... lievitystä minun tuskilleni...

TOINEN VAIMO. Oikein, lapsukaiseni!

HAGAR. Häneltä ... kaikkinäkevältä ... jolle minun elämäni kuuluu...

(Lyhyt äänettömyys. Rauhottuneempana.) Ah, minä tunnen, minä tunnen että

minä käyn oikeata tietä --

ENSIM. VAIMO (pistävästi). Miksi kuitenkin kyyneleet vierivät

poskillesi?

HAGAR. Oi, enkö itkisi, kun hän läksi vihoissansa ... kun särkyi meidän

ihana ystävyytemme...

TOINEN VAIMO. Älä sitäkään itke, Hagar! Jos hänen rakkautensa oli oikea,

niin totisesti hän vielä katuu. Ellei niin tapahdu, ei ollut hän,

tyttöseni, sinun ystävyyttäsi ansainnut...

HAGAR (tyyntyen). Niin, ah niin se on! -- Nyt ymmärrän ja rauha palajaa

sieluuni...

TOINEN VAIMO. Niin se on... (Laskee kätensä hänen olkapäälleen.) Katso,

Hagar! Minäkin rakastin ... nuorukaista jota en voinut saada --

HAGAR (kohoaa). Sinä...?!

TOINEN VAIMO. Minä, tyttöseni. -- Ei ole hän koskaan minua kädestä

ottanut, ei koskaan sanoin sydäntänsä ilmaissut. Ja kuitenkin vielä

nytkin minun sieluni syttyy, ja minun nuoruuteni sanaton rakkaus on

vielä viimeisessä henkäyksessä väikkyvä minun huulillani.

HAGAR (kirkastuen). Silloin ei kuolemakaan...! (Äänettömyys.) Kun

ainoastaan Elieser...

(Jefta ja muut tulevat majasta.)

HAGAR. Ah!

JEFTA. Hagar -- lapseni!

HAGAR (rientää vastaan). Isäni!

JEFTA. Kuule minua, lapseni! Ja kuulkaa minua te Israelin miehet ja

naiset! -- Olette tänäpänä nähneet sankarin horjuvan kuin lapsen --

ENSIM. MIZPAN MIES. Älä puhu syntiä, Jefta!

JEFTA. Vaikea on minun koettelemukseni ollut. Näin kapinoitsin minä

sydämessäni: halvan paimenenkin suku jatkuu, pitääkö Jeftan nimen hävitä

Israelin sukuperinnöstä iankaikkisesti? Ei Jehova, tahdon elää

jälkeläisissäni!

ENSIM. VAIMO. Oikein, Jefta! Sinä ennen muita olet oikeutettu elämään!

TOINEN MIZPAN MIES. Oikein sanottu!

JEFTA. Niin ajattelin minä. Mutta nyt on minun päätökseni valmis, vahva

ja selkeä kuin sotamiehen päätös!

MUUT (jännittyneinä). Ah! -- Kuulkaa! -- Oo, Jefta!

(Kokoontuvat hänen ympärilleen.)

Jeftan tytär: Yksinäytöksinen runoelma · 第 18 / 20 题