HAGAR (kääntyy takaisin). Ei ei, menkäämme lehtimajaan! Katso, minä olen
niin kummallinen tänään ... niin iloinen ... niin odottava --
ABITSEBA. Sinä siis odotat jotakin...?
HAGAR. Ei ei, en minä mitään odota...
ABITSEBA. Sinä odotat, minä näen sen!
HAGAR. Tietysti minä odotan ... isää. -- Istukaamme... Katso kuinka
kauniita minun puuni ovat...
ABITSEBA (katselee häntä silmänräpäyksen). Hagar!
HAGAR. Mitä!
ABITSEBA. Sinulla _on_ jotakin. Sinun silmäsi, Hagar!
HAGAR (hämmentyneenä). Minun silmäni...?
ABITSEBA. Katso minua silmiin, Hagar!
HAGAR (päättävästi). Miksi en katsoisi!
ABITSEBA. Sinun silmäsi värisivät! Oi, nyt minä tiedän, nyt minä tiedän!
HAGAR (kavahtaen). Mitä sinä tiedät...?
ABITSEBA. Kaikki! Sinulla _on_, sinulla _on_!
HAGAR. Ei, ei!
ABITSEBA. Sinulla _on_! Kaikki näen minä sinun silmistäsi!
(Äänettömyys.)
HAGAR (ltkunväreilevänä). Oletko sinä oikein ... oikein minun ystäväni
Abitseba...?
ABITSEBA. Kuinka kysytkään!
HAGAR. Etkö sano kenellekään...?
ABITSEBA. Kuinka minä sanoisin!
HAGAR. Etkä ihmettele minua kovin...?