Loviisa. Isänikin? -- Mikä keino se on?
Wurm. Se on teille helppo.
Loviisa. Vaikein kaikesta on minulle häpeä.
Wurm. Jos majuorin teette vapaaksi.
Loviisa. Rakkaudestaanko? Pilkkaattenko te minua? -- Kuinka sitä
voidaan jättää minun ehtooni, joka minulta jo pakolla vaadittiin?
Wurm. Ei tarkoitus, hyvä mamseli, ole senkaltainen. Majuorin pitää
luopua vapa-ehtoisesti.
Loviisa. Sitä hän ei tee.
Wurm. Siltä se näyttää. Vaan eihän asiassa teiltä rukoiltaisi apua,
ell'ei tiettäisi, että te olette ainoa, joka voitte hänet siihen
saattaa.
Loviisa. Voinko minä häntä pakoittaa itseäni vihaamaan?
Wurm. Koetelkamme! Istukaahan!
Loviisa (hätäytyneenä). Mies, mitä sinä hankit?
Wurm. Istukaahan ja kirjoittakaa! Tässä on kynä, paperia ja mustetta!
Loviisa (istuksen hyvin levotoinna). Mitä minun pitää kirjoittaa? Kelle
pitää mun kirjoittaa?
Wurm. Isänne teloittajalle.
Loviisa. Haa! Kuinka ymmärrät ihmis-mieltä kiduttaa!
(Ottaa kynän.)