Seuraavana päivänä kun pappi istui työhuoneessaan, koputettiin hiljaa
ovelle. -- Tule sisään! huusi hän, ja Kari astui huoneesen. Hänellä oli
parhaat vaatteet päällä, valkoista nenäliinaa hän piti kädessään. Hän
pysähtyi ovensuuhun, koska pappi istui ja kirjoitti. Vihdoinkin hän
nosti päätänsä ja katsoi ovelle päin.
-- Tahdotko mitään?
-- Tahtoisin mielelläni vähän puhella pastorin kanssa.
-- Odota vähän -- tee hyvin ja istu niin kauvaksi. Ja pappi rupesi taas
kirjoittamaan. Kari jäi seisomaan. Hänen sydämensä oli hytkynyt kovasti
hänen astuissaan portaita ylös, mutta nyt se tyyntyi. Hän katseli
ympärilleen huoneessa. Tuolla kaapin päällä seisoi tuntilasi. Seinällä
riippui iso taulu, joka kuvasi viimeistä tuomiota; muutoin oli
huoneessa hirmuisen paljon kirjoja.
-- No, kuka olet, vaimo? kysyi pappi jokseenkin suopeasti, lopetettuaan
kirjoittamisen.
-- Minä olen Torger soittajan vaimo.
-- Vai niin. Pappi pani päähänsä silmälasit, jotka olivat olleet hänen
vieressään pöydällä ja katsoa tuijotti kauvan ja terävästi Karia. --
Hän on halukas juomaan, sinun miehesi.
-- Ei minun tietääkseni, ja minä olen ollut hänen kanssaan naimisissa
nyt seitsemän vuotta.
-- Hänkö sinut lähetti?
-- Ei, mutta minä tahdon pyytää hänelle rauhaa.
-- Rauhaa ei kukaan ihminen voi antaa, sitä täytyy hänen pyytää
Jumalalta, kun sitä ennen katuu syntiänsä ja kääntyy.
-- Sitä minä en tarkoita, vastasi Kari jäykästi. Hänellä olisi rauha
Jumalan kanssa, jos hän saisi olla rauhassa sinulta ja sinun
apumiehiltäsi.
-- Mitä tarkoitat! sanoi pappi, kääntyen tuolillaan ja katsoi suurilla
silmillä Karia.
-- Minä tarkoitan, että jos hän joutuu onnettomuuteen, niin olet sinä
vastuun-alainen hänen hengestänsä, sanoi Kari vapisevalla äänellä.
-- Minä en puhu itsestäni, hyvä vaimo, vastasi pappi. Minä olen täällä
Herran palvelijana, ja velvollisuus todistaa hänestä voipi joskus
tuntua raskaalta.
-- Enpä usko sen tuntuvan kovinkaan raskaalta, vastasi Kari rohkeasti,
sillä muutoin et suinkaan jaksaisi katsella kaikkea sitä onnettomuutta,
minkä olet aikaansaattanut.
Pappi joutui yhä enemmän hämilleen. Niin ei vielä kukaan ollut hänelle
puhunut. Hän tekeytyi niin tyyneksi kuin voi ja sanoi: istu puulle,
vaimoseni, ja lausu vapaasti mitä tarkoitat.
-- Kiitoksia, minä jaksan hyvin seisoakin, vastasi Kari. -- Sitä minä
tarkoitan, että sinä luulet voivasi sanoa ja tehdä meille mitä tahdot,
sentähden että me olemme talonpoikia emmekä kirjanoppineita. Mutta sen
verran näemme kuitenkin, että se, mitä sinä esittelet, ei ole oikeata
kristin-oppia.
-- No mikäs sitte on oikeata kristin-oppia? kysyi pappi ja ivallinen
nauru kuvautui hänen kasvoihinsa.
-- Sen tahdon sanoa sinulle, jos et sitä ennestään tiedä, vastasi Kari
tyynesti. -- Se on sitä, joka voipi minua lohduttaa ja parantaa. Mutta
sinä vaan peljätät etkä heitä paranna. Tässä seudussa oli toisenlaista
ennenkuin sinä tulit. Silloin olivat ihmiset autteliaita toisiansa
kohtaan ja iloisia -- nyt he ovat äreitä, tylyjä, luulevaisia, nyt
juoruavat toisistaan sinulle, nyt moni on _ulkokullattu_, sillä jos
sinä uskot niillä olevan tositarkoituksen, jotka naukuvat sinun
kanssasi, niin erehdyt.
-- Minä en ole tullut lähettämään rauhaa, vaan sotaa maan päälle, sanoo
Jesus. Tiedä siis että löytyy jotakin, jota kutsutaan kapeaksi tieksi,
ja sitä myöten ei kuljeta naurain, leikkien ja tanssien. Jos tällä
seudulla oli se onni, ennenkuin minä tulin, että se sai rauhassa tanssia
ja mässätä ja peijata, niin kiittäkäämme Jumalaa että siitä on saatu
loppu.
-- Täällä ei koskaan ole peijattu ja mässätty, vaan pidetty viatonta
huvia. Ja vanha pappi puhui usein siitä, että paras mitä täällä
alhaalla voimme saavuttaa, on että voimme uskoa kuin lapset ja iloita
kuin lapset. Ja Torger ja minä emme koskaan ole olleet niin iloisina ja
kiitollisina Jumalata kohtaan kuin semmoisen pyhän perästä.
-- Sinä siis tahdot että minä kannattaisin syntiä kainaloista? Että
minä saarnoissani kehoittaisin julkiseen syntiin, niinkuin tanssiin ja
soitantoon?
-- Missä se on kirjoitettuna, että tanssi ja soitto ovat syntiä?
-- Se seisoo raamatussa.
-- Ei suinkaan siinä, jonka minä olen lukenut. Minun raamatussani
seisoo että Jesus kävi häissä ja antoi hääväelle viiniä, kun se oli
juonut loppuun sen, mikä sillä oli ollut, ja seisoo sekin että Taavetti
tanssi ja oli soittoniekka myös. Ja Martti Lutherus harrasti kovasti
soittoa ja samaten moni muu, joka on voinut olla aivan yhtä hyvä
kristitty, kuin kukaan täällä.
-- Noo -- tuo vanha läksy Taavetista -- lausui pappi kopeasti; se oli
hengellistä tanssia se.
-- Oliko se hengellistä tanssia? Seisoo että hän hyppi ja juoksi niin,
että se hänen vaimonsa mielestä oli sopimatonta ja että hän häpäisi
häntä siitä. Mutta siitäpä rangaistiin vaimoa eikä kuningasta. Ja jos
se oli hengellistä tanssia, niin lienee kai tällä seuduin tanssittu
hyvin hengellisesti.
-- Oletko tullut tänne väittelemään kanssani? sanoi pappi kurtistaen
otsaansa.
-- En, vaan olen tullut sanomaan sinulle totuuden, sillä sitä ei kukaan
uskalla paitsi minä, enkä minäkään sitä uskaltaisi, jollei se
tapahtuisi Torgerin tähden. Sinä saatat kyllä olla oppinut ja ymmärtää
paljon, mutta ihmisiä sinä et ymmärrä. Sinä tuomitset kaikkia itsesi
mukaan ja tahdot että kaikki olisivat sinun kaltaisia. Tätä en usko
oikeaksi, sillä niinkuin Jumala ei ole tehnyt kahta lehteä yhdenlaista,
niin luulen myöskin yhden olevan luodun yhteen, toisen toiseen. Jos
olisit nähnyt miten kätevästi Torger piteli viulua aina pienestä
pahasta asti; jos olisit nähnyt miten lapsellisesti iloinen hän oli
aina kun oli tehnyt uuden laulun, ja miten hän kiitti Jumalaa ja
miten suopea ja hyvä hän oli; jos olisit kuullut hänen soittavan
sunnuntaivirttä minulle -- niin varmaankin sanoisit että hän on luotu
soittoniekaksi, ja silloin et olisi häpäissyt häntä tuolla lailla kuin
olet tehnyt.
Kari peitti kasvonsa vyöliinallaan ja rupesi itkemään.
Papin sydämelle kävi nähdä hänen itkevän; hän nousi ylös, tuli Karin
tykö ja pani kätensä hänen päänsä päälle. -- Vaimo raukka! lausui hän,
minä uskon sinun tarkoituksesi rehelliseksi, mutta usein tapahtuu että
täytyy kieltäytyä juuri siitä, mihin liha ja veri ovat kovimmin
piintyneet, eikä kukaan voi olla luotu syntiin. Sinä tarvitset myöskin
saada silmäsi voidelluksi silmävoiteella ja kääntyä.
Kari viskasi päätään. -- Sinun ei tarvitse rauhoitella minua, lausui
hän kiukustuneena, sillä minä en kerjää armoa sinun käsistäsi, niinkuin
kaikki muut. Minä kyllä löydän tien Herran luokse ilman sinua. Mutta
sinun, joka saarnaat kääntymystä kaikille muille, tulee ajatella, että
kentiesi tarvinnet kääntyä itsekin.
Pappi sekä punastui että kalpeni. -- Kenties tahdot minun kääntää,
sanoi hän viimein pilkallisesti.
-- Sitä en ajattele, mutta minä sanon sen, mikä totta on. Ja kun puhut
Jesuksesta, niin kerro että hän siunasi pikkulapsia, että hän ei
tahtonut heittää kivellä vaimoa, joka oli tehnyt huorin.
-- Ja että hän ruoskalla ajoi ulos ne, jotka saastuttivat hänen
huonettansa, ja huusi voi! kaikille niille, jotka luulevat pääsevänsä
taivaasen paljaastaan huutamalla Herra! Herra! ja jotka rakentavat
huoneensa hiekalle.
Kari tyyntyi, kun pappi otti näin kovasti kiinni. -- Minä en tahdo
väitellä kanssasi. Sen vaan tiedän, että minut on kastettu ja kasteessa
minusta tuli Jumalan lapsi, ja siinä lupasi pappi minulle autuuden sen
uskontunnustuksen nojassa, minkä siinä tein, ja luki minulle Jumalan
rauhan. Siinä uskossa minä tahdon elää ja kuolla ja sitä rauhaa minä
halajan.
-- Juuri sitä rauhaa minä sinulle tarjoan, hyvä vaimo, sanoi pappi, --
mutta se ei kuulu viulunsoittoon se.
-- Kuuluu kyllä, sillä Torger kuuluu viulunsoittoon; kaikki hyvä
hänessä on yhteydessä viulun kanssa. Ja sentähden minä rukoilen sinua,
älä hävitä meidän kotirauhaamme, älä tee häntä kelpo miehestä heikoksi
ihmiseksi.
-- Minä olen Jumalalle edesvastauksessa kaikista sieluista hänen
seurakunnassansa, sanoi pappi yksitotisesti; minä en voi tehdä
eroitusta ihmisten suhteen. -- Onko sinulla enemmän sanottavaa.
-- Ei ole enempää. Mutta eiköhän vastuun-alaisuus tule raskaaksi?
-- Se on minun asiani eikä sinun, vastasi pappi jyrkästi.
Kari lähti. Mutta ison aikaa sen perästä kuultiin papin kävelevän
raskain askelin edes takaisin lattialla ja puhuvan ääneen itseksensä.
Torgerin tullessa kotiin nuoritti Kari hänen eväspussiansa ja sanoi: --
Nyt täytyy sinun, Torger, lähteä liikkeelle hankkimaan jotakin taloon.
Täällä sinun kaltaisesi mies ei voi kauemmin olla, ja minä hoidan
torppaa sill'aikaa.