Ja minä otin sinut omakseni, oi rakkaani.
Pitääkseni sinut luonani, ettei sinulle mitään pahaa tapahtuisi.
Oi armaani, pääsi minä hiuksillani peitän, ettei aurinko voisi
sinua vahingoittaa.
Ja minä olin sinun ja sinä olit minun.
Ja niin kului hetkinen, kunnes aika synnytti pahan päivän.
Ja mitä tapahtui silloin? Oi! rakkaani, minä en tiedä!
Mutta minä, minä en sinua enää nähnyt -- minä, minä katosin
synkkään pimeyteen.
Ja hän, joka on minua väkevämpi, otti sinut; oi, hän, joka on
Ustanea kauniimpi.
Vielä kerran sinä käännyit ja huusit minun nimeäni ja annoit
katseesi kaihoten pimeydessä harhailla.
Mutta hän, joka on minua väkevämpi, hurmasi sinut kauneudellaan
ja johdatti sinut hirveitä teitä myöten maan uumeniin.