Mildendo, Lilliputin pääkaupunki, ja keisarillinen palatsi. --
Keskustelu ylisihteerin kanssa. -- Tekijä lupaa auttaa keisaria hänen
vihollisiansa vastaan.
Vapaaksi päästyäni minä ensi työkseni pyysin lupaa saada käydä
Mildendossa, valtakunnan pääkaupungissa. Helposti siihen luvan
sainkin sillä nimenomaisella ehdolla kumminkin, ett'en tekisi pahaa
ihmisille enkä taloille. Kaupungin asukkaille annettiin keisarillisella
julistuksella tieto minun tulostani.
Muuri kaupungin ympärillä on puolikolmatta jalkaa korkea ja yksitoista
tuumaa leveä, niin että parivaljakko varsin hyvin pääsee kulkemaan sen
harjalla. Muurin sivuilla on torneja joka kymmenen jalan päässä.
Minä harppasin läntisen portin yli ja läksin kulkemaan kaupunkia,
pysytellen vain kahdella pääkadulla. Niitä myöten minä astuskelin
varsin verkasti ja kylki edellä, ylläni pelkkä hihaton liivijakku,
jottei nutunliepeistä olisi haittaa katoille ja räystäille. Peräti
varovasti siinä täytyi liikkua, ett'ei tallaisi jonkun vitkastelijan
päälle, joka vielä oleskeli kaduilla, vaikka käsky oli käynyt, että
itsekunkin pitää huoneessansa pysymän, vahinkoja välttääksensä. Akkunat
ja katot olivat niin täpötäynnään ihmisiä, ett'en luule matkoillani
missään nähneeni niin väkirikasta paikkaa.
Kaupunki on täydellinen neliö, ympärillä muuri joka taholle 500 jalkaa
pitkä. Molemmat pääkadut, viisi jalkaa leveät, kulkevat ristikkäin ja
jakavat kaupungin neljään kortteliin. Poikkikadut, jotka vain näkemältä
näin, mutta joita en päässyt kulkemaan, olivat 12-18 tuumaa leveitä.
Kaupunkiin mahtuu 500 tuhatta asukasta. Talot ovat kolme-, vieläpä
viisikerroksisia. Puodeissa ja toreilla runsaasti kaikenlaista tavaraa.
Keisarin palatsi on keskellä kaupunkia, kahden pääkadun risteyksissä.
Sen ympäri kulkee kaksi jalkaa korkea muuri. Minulla oli hänen
majesteetinsa lupa astua tämän muurin yli, ja koska muurin ja palatsin
välillä oli 20 jalkaa avara tila, niin saatoin nähdä palatsin joka
puolelta. Linnan ulkopiha on 40 jalkaa neliössä, ja sen sisäpuolella on
kaksi muuta pihaa. Sisimmässä sijaitsee keisarin huoneusto. Koska nyt
ulkopuolisen pihan rakennukset olivat vähintänsä viisi jalkaa korkeita,
oli minun mahdoton harpata niitten yli, harjoja vahingoittamatta,
vaikka seinät olivatkin hakatusta kivestä, neljä tuumaa paksuja.
Keisari olisi mielellään suonut minun pääsevän näkemään palatsinsa
komeutta, mutta se kävi mahdolliseksi vasta kolme päivää myöhemmin.
Läksin näet kuninkaalliseen metsään, joka sijaitsi sadan kyynärän
päässä kaupungista, katkaisin siellä puukolla muutamia paksuimpia puita
ja laitoin niistä kaksi jakkaraa, noin kolme jalkaa korkeita kukin ja
tarpeeksi lujia kestämään minun painoani. Saatuani jakkarat valmiiksi,
läksin jälleen kaupunkiin, jossa väestölle jo oli annettu uusi julistus
minun tulostani. Ulkopuolisella pihalla nousin seisomaan toiselle
jakkaralle ja nostin toisen kattojen yli sisäpihaan. Koukkupäisellä
kepillä nostin sitten sisäpuolelle ensimmäisenkin jakkaran. Nyt kävin
pitkäkseni ja asetin kasvoni keskimmäisen kerroksen akkunain kohdalle,
jotka varta vasten oli jätetty auki. Siinä kohtasi silmääni loistavin
näky, mitä suinkin saattaa ajatella.
Siinä näin keisarinnan ja nuoret prinssit, itsekunkin eri huoneissaan,
loistavat seurueet ympärillänsä. Hänen majesteetinsa keisarinna
suvaitsi myhähtää minulle hyvin armollisesti ja ojensi minulle akkunan
kautta kätensä suudeltavaksi.
Aamulla kerran -- taisi olla puoli kuukautta siitä kuin olin
päässyt vapaaksi -- saapui minun luokseni Reldresal, yksityis-asian
ylisihteeri, niinkuin hänen arvonimensä kuuluu. Yhden ainoan palvelijan
seurassa hän tuli, jätettyään vaununsa jonkun matkan päähän, ja pyysi
päästä puheilleni. Minä otin hänet heti vastaan, hän kun oli ylhäinen
ja suuriansioinen mies sekä sitä paitsi oli tehokkaasti kannattanut
minun hakemuksiani hovissa. Minä tarjousin olemaan pitkälläni, jotta
hän paremmin ulottuisi minun korvani kohdalle, mutta hän piti parempana
olla kämmenelläni koko keskustelun ajan.
Hän onnitteli ensiksi minua vapauteni johdosta, huomauttaen, että
hänelläkin on jonkin verran ansiota sen hankkimisessa, mutta, lisäsi
hän, en minä vapauttani sittenkään olisi niin helpolla saanut,
elleivät hovin olot olisi nykyään varsin omituisella kannalla. Niin
kukoistavalta kuin tila maassa näyttääkin ulkomaalaisen silmissä, sanoi
hän, on meillä kaksi ankaraa ahdistusta: kotona raivoaa puolueriitoja,
ja ulkoapäin uhkaa vihollisista mahtavin.
-- Mitä ensinmainittuihin tulee, niin tietäkäät, -- puhui hän, --
että meillä on jo 70 kuukautta kestänyt riitoja kahden puolueen,
Trameksanien ja Slameksanien, välillä. Nimensä ne ovat saaneet
kenkiensä korkojen mukaan: toisilla on korkeammat korot, toisilla
matalammat. Tähän asti on se luulo ollut yleinen, että korkeat korot
sopivat parhaiten meidän perustuslakiemme henkeen, mutta siitä
huolimatta on majesteeti päättänyt käyttää maansa hallinnossa yksinomaa
matalain korkojen pitäjiä ja jaella heille kaikki virat, jotka kruunun
asetettavissa ovat. Sen te kyllä pian saatte huomata, niinkuin senkin,
että hänen majesteetinsa kengänkorot ovat kahta drurria matalammat
kuin kenenkään hovimiehen. (Drurri on neljästoista-osa tuumaa.) Niin
ovat nämä puolueet eripuraisia keskenänsä, ett'eivät enää yhdessä syö
eivätkä juo, eivät edes keskustelekaan keskenään. Trameksaneja, elikkä
korkeakorkoisia, on kaiketikin luvullensa enemmän kuin meitä, mutta
valta on kumminkin kokonaan meidän käsissämme. Hänen keisarillinen
korkeutensa perintöruhtinas näyttää, ikävä kyllä, kallistuvan
korkeitten korkojen puolelle; ainakin huomaa selvään hänen pitävän
toisessa kengässä korkeampaa korkoa kuin toisessa, jonka vuoksi hän
onnahtelee käydessään. Ja kesken näitä sisäisiä riitoja uhkaa meitä
hyökkäys Blefuscun saaren puolelta, joka on maailman toinen suurin
valtakunta, alalleen ja voimalleen melkein yhtä suuri kuin hänen
majesteetinsa valtakunta.
-- Mitä sitten, -- jatkoi hän, -- teidän vakuutukseenne tulee, että
maailmassa on muitakin valtakuntia, joissa asuu teidän kokoisianne
ihmisolentoja, niin eivät filosofit meillä oikein ota sitä uskoaksensa,
vaan luulevat pikemmin teidän pudonneen tänne kuusta tai jostain
taivaan tähdestä. Se nimittäin on varmaa, että satanen teidän
kokoisianne kuolevaisia saattaisi vähässä ajassa sukupuuttoon hävittää
kaiken pellon viljan ja kaiken karjan hänen majesteetinsa alueilta.
Sitä paitsi ei meidän historioissa, jotka ulottuvat kuusituhatta
kuukautta ajassa taaksepäin, ole mainittu muita maita kuin nämä
kaksi valtakuntaa, Lilliput ja Blefuscu. Ja nämä kaksi mahtavaa
naapuria ovat käyneet mitä tuiminta sotaa keskenänsä kokonaista kuusi
neljättäkymmentä kuukautta.
-- Tämän sodan syy oli seuraava, -- kertoi Reldresal. Kaikkina
aikoina ja kaikin paikoin on tunnettu ja tunnustettu, että muna on
ennen syömistä avattava paksummasta päästä. Mutta nyt sattui nykyisen
majesteetin vaari kerran, pikku poikana, leikkaamaan sormensa,
kun yritti avaamaan munaa vanhan tavan mukaan paksummasta päästä.
Silloin hänen isänsä, keisari, julisti, että kaikkien alamaisten
tulee, ankaran sakon uhalla, avata munat terävämmästä päästä. Tämän
uuden lain pani kansa kovin pahaksensa. Aikakirjat kertovat, että
sen johdosta syntyi kapinoita kuusi eri kertaa. Niissä meni yhdeltä
keisarilta henki, toiselta kruunu. Blefuscun hallitsijat yllyttelivät
myötäänsä näitä sisällisiä riitoja, ja aina kun kapinat oli saatu
kukistetuiksi, siirtyivät maanpakoon tuomitut Blefuscun valtakuntaan.
On laskettu, että enemmän kuin yksitoista tuhatta ihmistä kernaammin
meni kuolemaan kuin suostui aukaisemaan munia terävämmästä päästä.
Satoja nidoksia kirjoitettiin näistä kinastuksista, mutta "paksumman
pään miesten" kirjat on jo aikaa sitten kielletty ja koko se puolue
lain kautta julistettu kelvottomaksi julkisiin virkoihin. Näitten
rettelöiden aikana Blefuscun keisarit huomauttivat meitä monta kertaa
lähettiläittensä kautta hajaannuksen aikaansaamisesta uskonnossa,
syyttäen meitä siitä, että olimme rikkoneet niitä päämääräyksiä
vastaan, jotka meidän suurin profettamme Lustrog oli säätänyt
Blundecralissa (Lilliputien koranissa) ja sen viidennessä luvussa
viidettäkymmentä. Mutta tuo nyt oli pelkkiä verukkeita vain, sillä
tekstin sanat kuuluvat: "kunkin todellisesti uskovaisen pitää särkeä
muna siitä päästä kuin sopiva on." Ja mikä pää se sopiva on, se olisi,
minun nöyrän mielipiteeni mukaan, jätettävä itsekunkin omantunnon
asiaksi taikka maistraatin korkeimman virkamiehen määrättäväksi.
Mutta sittemmin saivat nuo paksumman pään miehet niin paljon suosiota
Blefuscun keisarin hovissa ja niin paljon apua ja kannatusta
puolueeltansa täällä kotona, että veristä sotaa on käyty kummankin
valtakunnan välillä jo kuusi ja kolmekymmentä kuukautta. Ja sen
ajan kuluessa meiltä on mennyt neljäkymmentä linjalaivaa ja koko
joukko pienempiä aluksia kuin myös yhteensä kolmekymmentä tuhatta
parhainta miestä meidän meriväestämme ja sotajoukostamme. Vihollisten
tappiot ovat olleet jonkun verran suuremmat kuin meidän. Nyt he
ovat varustaneet suurilukuisen laivaston ja aikovat hyökätä meidän
kimppuumme. Hänen keisarillinen majesteetinsa on nyt, luottaen teidän
miehuuteenne ja voimaanne käskenyt minun antamaan teille kertomuksen
asiain tilasta täällä.
Minä pyysin sihteerin edeskantamaan hänen majesteetillensa minun nöyrän
alamaisuuteni tunteet ja ilmoittamaan hänelle, ett'ei minun sovi
muukalaisena sekaantua puolueriitoihin, vaan että minä olen altis, oman
henkeni uhalla, puolustamaan hänen personaansa ja valtakuntaa kaikilta
kuin sitä uhata uskaltavat.