Tuolta seekatun ämmältä ei enää koskaan saa kunnon vastausta — mikä sun
on prillannut!
KAISA (kaataa kahvia kuppiin, vie Matille sänkyyn). Makoomiehen
puheesta ei ole mitään. Tuos on tuo kuppini — kun sinua saa sänkyyn
passata kuin pirttikeetä, häpee, pitkä laiska.
SANNA. Kyllä sinulla on tuo mies niin hyvänlaatuinen ja tairollinen.
MAIJA. Niin — toisellainen karnaatti se on se meirän äijä, — äräjää
aina kuin koira.
KAISA. No se on niin siloinen ja lipoinen kuin sepänakan karvakenkä —
(katsoa muljauttaa sänkyyn).
SANNA (itkunsekaisesti). Se meirän äijä vainaa oli niin hyvänlaatuinen,
jotta ei parempaa. Sitä se äijävainaa piti niin pahana, kun se poika
lähti sinne maailman hartioille niin kovin nuorena ja kokemattomana.
Jotta aina sai murehtia, eikä paljo uskaltanut päästää mieleensäkään.
KAISA. Niin se on jotta: »Ah mik' ompi elomm' tää!'! Tuskavaiva
tuskan pääl. Työ ja meno levoton, silloin kosk' se paras on». (Akat
teettelevät itkua.) Juokaa nyt, kyllä tätä täältä tulee. (Kaataa kupit
täyteen.) Eihän ne tipat raavaassa ihmisessä tunnu.
MAIJA. Ei, ei me enää lisää juo.
KAISA. No ei lisä pahaa tee muussa kuin selkäänsä saannis. (Kaataa yhä
uusia kuppeja.)
MATTI. Tuo akka juo kahvia kuin haurevettä, eikä jaksa fälttiä vetää.
KAISA (vihaisena). Puhu sinä silloin kun sinulta kysytään ja sano
silloinkin jotta en minä tierä.
SANNA. Kyllä tämä nykymaailma on mennyt aivan viturahan. Ihmiset
tulevat laiskoiksi, fiineiksi ja köyhiksi.
MAIJA. Ju pet, samat sanat. Kyllä nuo talollisten lapset, jotka vähäkin
ovat jotain koulua käyneet, ovat aivan pilalla. Niistä tulee sellaisia
puolitaloosia.
KAISA. No ei niistä sitten enää ole muualle kuin piironkin päälle,
lasipurkin sisälle. Ei jo. Niistä ei ole kylään ei kotiin.
SANNA. Kun sitten vielä rupeaavat pelkäämään ja karttamaan niitä, jotka
julkeevat vielä tehrä työtä. Mitähän ne luuleevat olevansa. Luu-,
liha-, lantatynnöriä.
MAIJA. Älä tule ja paremmin sano. Vaikka lähtevät samasta pesästä, niin
ei enää tunneta entisiä tuttujansa. Millä luuleevat tämän maailman läpi
menevänsä! Päiväpaisteestako elävänsä!
KAISA. Niin toki, työtä tekemättä ei täs maailmas eletä. Kypsät
kärpäiset ei suuhun lennä.
SANNA. Senkin herran puoliskot ja neitin neljännekset! Sama asia on
piikain ja renkienkin kans.