Alkuaikoina oli Nikolai kotona totinen, vieläpä ikäväkin. Häntä
kiusasivat nuo ikävät, typerät talousasiat, joita järjestämään äiti oli
hänet houkutellut kotiin. Heittääkseen mahdollisimman pian tuon taakan
hartioiltaan, lähti Nikolai kolmantena päivänä tulonsa jälkeen
vihaisena, yrmistynein kulmin, vastaamatta edes omaisten
tiedusteluihin, Mitenjkan asuntoon piharakennukseen ja vaati tältä
_täydelliset tilit_. Vielä vähemmän kuin hämmentynyt ja kauhistunut
Mitenjka tiesi Nikolai, mitä merkitsivät nuo sanat: _täydelliset
tilit_. Tilinteko ja keskustelu eivät kauvan kestäneet. Eteisessä
odottavat kylänvanhimmat apulaisineen ja kyläkirjuri kuulivat
kauhukseen ja samalla riemukseen, miten nuori herra pauhasi ja huusi
yhä kasvavalla äänellä; he kuulivat kirouksia ja kauheita sanoja, joita
satoi kuin rakeita ukkosilmalla.
-- Rosvo! Kiittämätön elukka!... Silvon sinut koiran ... et ole nyt
tekemisissä isän kanssa ... ryöstänyt... j.n.e.
Sitten he yhä lisääntyvin mielihyvin ja kauhuin näkivät nuoren herran
kiukusta punakkana ja veristävin silmin laahaavan Mitenjkaa kauluksesta
eteiseen. Sangen näppärästi hän kesken sanatulvaansa sopivissa
paikoissa milloin jalallaan, milloin polvellaan töpsäytti uhriaan selän
pehmeään jatkoon ja huusi: "Ulos, senkin konna, ja laita täältä luusi!"
Mitenjka lensi suin päin portaista ja piiloutui kukkalavaan. (Tämä
kukkalava oli yleinen pakopaikka Otradnossa. Itse oli Mitenjka
monet kerrat siellä lymyillyt kun hän päihtyneenä oli palannut
kaupunkimatkoiltaan, ja monet muutkin Otradnon asukkaat, jotka sinne
olivat kätkeytyneet Mitenjkan vihoilta, tiesivät tämän kukkalavan
pelastavan voiman).
Mitenjkan vaimo ja kälyt kurkkivat pelästynein ilmein oven raosta
eteiseen. Huoneesta näkyi kiehuva teekeittiö ja voudin korkea vuode,
joka oli peitetty pienistä tilkuista ommellulla peitteellä.
Nuori kreivi astui puhkuen heidän ohitseen heistä vähääkään
välittämättä ja lähti päättävin askelin astumaan päärakennusta kohti.
Kreivitär sai palvelustytöltä heti tiedon tapahtumasta. Osaltaan tämä
tieto häntä rauhoitti, sillä hän toivoi asiain tämän johdosta
paranevan, mutta osaltaan se teki hänet rauhattomaksikin, sillä hän
pelkäsi, ettei poikansa tätä kestäisi. Vähäväliä hän kävi varpaillaan
poikansa oven taakse ja kuunteli, miten tämä poltti piipun toisensa
jälkeen.
Seuraavana päivänä vanha kreivi kutsui Nikolain luokseen ja sanoi
hänelle kainosti hymyillen:
-- Kuulehan, rakkaani, turhanpäiten tulistuit! Mitenjka on minulle
kaikki kertonut.
"Tiesinhän", -- ajatteli Nikolai, -- "etten koskaan mitään käsittäisi
täällä, tässä typerässä maailmassa."
-- Sinä olit suuttunut siitä, ettei hän ollut merkinnyt kirjoihin näitä
700 ruplaa. Ovathan ne merkityt siirrolla, mutta sinä et tarkastanut
seuraavaa sivua.
-- Isä kulta, hän on -- konna ja varas, sen tiedän. Ja tehköön mitä
tahtoo. Ja jos tahdotte, niin en sanaakaan hänelle sano.
-- Ei, rakkaani (kreivi hämmentyi, sillä hän tiesi huonosti hoitaneensa
vaimonsa omaisuutta ja häpesi lapsiaan, mutta ei tiennyt, miten
parantaisi rappeutuneet asiansa). Ei, pyydän sinua ryhtymään asioiden
hoitoon; olen jo vanha, minä...
-- Ei, isä kulta, antakaa anteeksi, jos olen tuottanut teille
ikävyyksiä, olen taitamattomampi kuin te.
"Hiisi vieköön heidät kaikki, nuo talonpojat, rahat ja siirrot
seuraavalle sivulle" -- ajatteli Nikolai. -- "Olenhan minäkin aikoinani
tietänyt kulman kääntämisen ja panoksen kuudentamisen korttipelissä,
mutta toiselle sivulle siirroista en käsitä tuon tätäkään", -- ajatteli
hän itsekseen eikä sen jälkeen enään ryhtynyt asiain johtoon. Kerran
sentään kutsutti vanha kreivitär hänet luokseen, näytti hänelle Anna
Mihailovnan hyväksymää 2000 ruplan vekseliä ja kysyi mihin
toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä vekselin suhteen.
-- Tällaisiin, -- vastasi Nikolai. -- Olette jättänyt asian
ratkaistavakseni; en pidä Anna Mihailovnasta enkä hänen pojastaankaan,
mutta ovathan he olleet ystäviämme ja ovat köyhiä. Siis tällaisiin! --
ja hän pilppoi vekselin palasiksi. Tämä teko saattoi vanhan
kreivittären vuodattamaan ilon kyyneliä. Tämän jälkeen ei nuori Rostof
enää sekaantunut kenenkään asioihin, vaan ryhtyi innolla harjoittamaan
ajometsästystä, joka aina oli ollut vanhan kreivin lempitoimia.