Natashalla ei ollut aamusta alkaen ollut ainoatakaan joutilasta hetkeä,
eikä hän ollut ehtinyt kertaakaan ajattelemaan, mikä häntä odotti.
Rämisevien vaunujen kosteassa, kylmässä hämärässä ja ahtaudessa hän
ensi kerran elävästi näki mielikuvituksensa silmillä kaiken sen, mikä
häntä odotti tanssiaisissa, noissa valoisissa saleissa -- soitto,
kukat, tanssit, hallitsija, Pietarin koko loistava nuorisoparvi. Tämä
kaikki oli niin ihanaa, ettei hän uskonut sitä edes mahdolliseksi, niin
vähän oli sillä kaikella yhteistä kylmän, ahtauden ja vaunuissa
vallitsevan pimeyden kanssa. Koko tämä loisto kävi hänelle selväksi
vasta silloin, kun hän punaista verkamattoa pitkin oli tullut eteiseen,
riisunut siellä turkkinsa ja lähtenyt Sonjan rinnalla äidin edellä
nousemaan kukkain verhoamaa, valaistua porraskäytävää. Silloin vasta
hän muisti, miten on käyttäydyttävä tanssiaisissa, ja hän koetti
tekeytyä oikein juhlallisen arvokkaaksi, mikä hänen mielestään oli
välttämätöntä nuorille neitosille tanssiaisissa. Mutta onnekseen
huomasi hän silmänsä harhailevan: kaikki näytti hänen silmissään
hämärältä, valtimonsa löi sata kertaa minutissa, ja veri alkoi
sydämessä jyskyttää. Juhlallinen arvokkuus, joka olisi tehnyt hänet
naurettavaksi, hävisi, ja hän kulki pakahtumaisillaan mielen kuohusta,
jota koetti kaikin voimin salata. Ja tämä käytöstapa se hänelle
paraiten sopikin. Heidän edessään ja takanaan kulki juhlapukuisia
vieraita puhellen hiljaa keskenään. Porraskäytävän kuvastimista
heijastui valkoisia, taivaansinisiä, ruusunpunaisia naisia, jalokivet
ja helmet paljailla käsivarsilla ja kauloilla.
Natasha katseli kuvastimiin eikä voinut niissä eroittaa itseään muista.
Kaikki sulautui loistavaksi juhlasaatoksi. Astuttaissa ensimmäiseen
saliin huumasi Natashaa äänten, askelten ja tervehdysten tasainen
sorina; valo ja loisto vielä enemmän häntä häikäisivät. Isäntä ja
emäntä, jotka jo puoli tuntia olivat seisoneet pääovella ja toistaneet
kaikille tulijoille samat sanat: "_charmé de vous voir_", tervehtivät
myöskin Rostoveita ja neiti Peronskia.
Kaksi valkoisiin puettua tyttöstä, yhtäläiset ruusut mustissa
hiuksissa, nyykistivät samalla tavalla polviaan, mutta tahtomattakin
viivähti emännän katse kauvemmin hoikassa Natashassa. Hän katsahti
tyttöön, ja tavallinen emännän hymy sai erikoisen hyväilevän ilmeen.
Häntä katsellessaan emäntä kenties muisti kultaiset ainiaaksi menneet
tyttövuodet ja ensimäiset tanssiaisensa. Isäntäkin seurasi silmillään
Natashaa ja kysyi kreiviltä, kumpiko oli hänen tyttärensä.
-- _Charmante!_ -- hän virkkoi ja suuteli näppejään.
Salissa seisoivat vieraat tungeskellen pääovella, hallitsijaa odottaen.
Kreivitär asettui tämän joukon ensi riveihin. Natasha kuuli, että
jotkut äänet puhelivat hänestä ja tunsi, että häntä katseltiin. Hän
ymmärsi miellyttäneensä niitä, jotka häntä tarkastelivat, ja tämä
havainto johonkin määrin häntä rauhoitti.
"On sellaisiakin kuin me, onpa huonompiakin" -- hän ajatteli.
Neiti Peronski mainitsi kreivittärelle tanssiaisten huomattavimmat
henkilöt.
-- Tuossa on Hollannin lähettiläs, näettekö tuo harmaahapsinen, --
puheli neiti Peronski, osoittaen vanhusta, jolla oli hopeanharmaa
kiharainen, paksu tukka, ja joka jutuillaan nauratti ympärillään
seisovia naisia.
-- Mutta tuo tuolla on Pietarin kuningatar, kreivitär Besuhof, --
puheli hän osoittaen Helenaa, joka juuri astui saliin.
-- Miten kaunis! Maria Antonovnan veroinen; katsokaa, kuinka sekä
nuoret että vanhat häntä liehittelevät. Hän on kaunis ja viisas...
Sanotaan prinssin ... olevan hullaantuneen. Mutta nuopa kaksi,
vaikkeivät olekkaan kauniita, ovat vielä suuremman ihailijajoukon
ympäröiminä.
Hän näytti salin poikki kulkevaa naista ja hänen rumaa tytärtään.
-- Hän on miljoonain perijätär, -- sanoi neiti Peronski. -- Mutta
tuollapa ovat sulhasetkin.
-- Tuo on kreivitär Besuhovin veli -- Anatol Kuragin, -- hän sanoi
osottaen heidän ohitseen menevää kaunista hevoskaartilaista, joka
korkeudestaan pää kenossa katseli jonnekin naisten yli. -- Miten
kaunis! Eikö olekkin? Huhutaan hänelle hommailtavan tuota miljoonain
perijätärtä. Ja liehakoipa häntä teidän serkkunne, Drubetskoikin.
Sanotaan olevan miljoonia. -- Äläpäs, sehän on itse Ranskan lähettiläs,
Caulaincourt -- vastasi neiti Peronski kreivittären uteluihin. --
Katsokaappa kuin keisari ikään. Mutta ovatpa ranskalaiset sittenkin
miellyttäviä, sangen miellyttäviä. Herttaisimpia seuramiehiä. Mutta
tuossapa hän onkin! Ei, yhä on voittamaton Maria Antonovnamme! Ja miten
yksinkertaisesti puettu. Hurmaava! -- Mutta tuo paksu, silmälasiniekka
on maailman kuulu vapaamuurari, -- sanoi neiti Peronski, Pierreä
osoittaen. -- Verratkaappa häntä hänen vaimoonsa: tuota patakoukkua!
Pierre astui, huojuttaen paksua ruhoaan ja hajoittaen joukkoa,
nyökytteli päällään oikealle ja vasemmalla huolimattoman hyvänsuovasti
aivan kuin olisi kävellyt kansajoukossa markkinoilla. Hän tunkeutui
joukon läpi, silminnähtävästi jotakuta etsien.
Natasha katseli ilomielin Pierren tuttuja kasvoja, tuota patakoukkua,
joksi kutsui häntä neiti Peronski, ja hän tiesi Pierren etsivän
joukosta heitä, erittäinkin häntä. Pierre oli hänelle luvannut tulla
tanssiaisiin ja esitellä hänelle nuoria miehiä.
Mutta ehtimättä heidän luokseen pysähtyi Besuhof lyhyen, hyvin kauniin
tummaverisen, valkeaan virkapukuun puetun miehen kohdalle, joka ikkunan
luona seisoen puheli erään pitkän tähti- ja nauhaniekan kanssa. Natasha
tunsi heti lyhyen, nuoren, valkea-virkapukuisen miehen: se oli
Bolkonski, joka hänestä näytti nuortuneen ja käyneen ilosemmaksi ja
kauniimmaksi.
-- Kas tuossakin on tuttava, Bolkonski, näettekö, äiti? -- sanoi
Natasha, osoittaen ruhtinas Andreita. -- Muistatteko, hän oli meillä
yötä Otradnossa.
-- Mitä, tunnetteko hänet! -- virkkoi neiti Peronski. -- En voi häntä
kärsiä. _Il fait à présent la pluie et le beau temps_.[60] Ja niin
ylpeä, ettei ole ääriä! Hän on tullut isä-ukkoonsa. Hän on yhtynyt
Speranskiin, heillä on tekeillä jonkinlaisia suunnitelmia. Katsokaa,
miten käyttäytyy naisia kohtaan! Tuokin puhelee hänelle, mutta hän
kääntää selkänsä, -- jatkoi neiti Peronski, ruhtinaaseen viitaten. --
Minäpä hänet läksyttäisin, jos hän minua kohtelisi kuten noita naisia.