IV.

Ruhtinas Andrei saapui Pietariin elokuussa 1809. Nuoren Speranskin

loistoaika oli paraillaan; hänen aikaansaamiaan muutoksia pantiin

paraillaan toimeen, ja muutenkin oli ankaran, kiinteän työn aika. Tämän

saman elokuun aikana hallitsija putosi vaunuista, loukkasi jalkansa ja

jäi Pietarhoviin kolmeksi viikoksi, seurustellen tänä aikana jokapäivä

ja yksinomaan Speranskin kanssa. Tähän aikaan ilmestyi m.m, kaksi

mainittavaa, yhteiskuntaa kuohuttavaa käskykirjettä hovivirkojen

lakkauttamisesta ja kollegiasessorin ja valtioneuvoksen virkojen

kelpoisuustutkinnoista. Mutta tärkein tapahtuma oli valtakunnan koko

perustuslain ilmestyminen, joka muutti voimassa olevan oikeus-,

hallinto-, ja rahalaitosta koskevan hallintojärjestelmän

valtakunnanneuvostosta alkaen kunnallishallitukseen saakka. Nyt

toteutettiin ja saatettiin näkyvään muotoon ne vapaamieliset hämärät

haaveilut, joita keisari Aleksanterilla oli valtaistuimelle astuessaan

ja joita hän oli pyrkinyt toteuttamaan apulaistensa Tshartorischkin,

Novosiljtsevin, Kotshubein ja Strogovin avulla, joita miehiä hän itse

leikillä nimitti _comité du salut publique_.

Nyt oli tullut Speranski kaikkien sijalle siviili- ja Araktshejef

sota-alalle. Ruhtinas Andrei ilmaantui kohta tulonsa jälkeen

kamariherrana Hoviin ja pyrki puheillepääsyyn. Hallitsija joka oli

kohdannut hänet kaksi kertaa, ei suvainnut lausua hänelle ainoatakaan

sanaa. Ruhtinas Andreista oli aina ennenkin näyttänyt siltä, että hän

oli hallitsijalle vastenmielinen, että hallitsijaa eivät miellyttäneet

hänen kasvonsa eikä koko hänen olemuksensa. Kuivakiskoisesta, luotaan

työntävästä katseesta, jonka hallitsija häneen loi, sai ruhtinas Andrei

vielä entistä enemmän vahviketta luulolleen. Hovissa selitettiin

ruhtinas Andreille hallitsijan epäsuosion häneen johtuvan siitä, että

hänen Majesteettinsa oli tyytymätön siihen, ettei Bolkonski vuodesta

1805 alkaen ollut palvellut.

"Tiedän itse, mitenkä ei ole meidän vallassamme myötätunnon tai

vastenmielisyyden herättäminen -- ajatteli ruhtinas Andrei, -- ja

siksipä ei ole ajattelemistakaan, että persoonallisesti saisin

hallitsijalle esitetyksi kirjoitelmani sotalaista, mutta teko kyllä

puhuu puolestaan."

Hän ilmoitti kirjoituksestaan vanhalle sotamarskille, isänsä ystävälle.

Sotamarski määräsi hänelle tunnin, otti hänet sangen suosiollisesti

vastaan ja lupasi esittää hallitsijalle. Muutaman päivän kuluttua

ilmoitettiin ruhtinas Andreille, että hänen on mentävä sotaministeri,

kreivi Araktshejevin puheille.

Yhdeksän aikaan aamulla määrättynä päivänä saapui ruhtinas Andrei

kreivi Araktshejevin vastaanottosaliin.

Ruhtinas Andrei ei tuntenut Araktshejevia mieskohtaisesti, eipä ollut

häntä koskaan nähnytkään, mutta kaikki, mitä hän hänestä tiesi, ei

saattanut häntä suuresti kunnioittamaan tätä miestä.

"Hän on -- sotaministeri, keisarin uskottu; kenenkään ei ole tarvis

tietää hänen persoonallisista ominaisuuksistaan; hänelle on annettu

toimeksi tarkastaa kirjoitukseni, hän ainoa siis voi panna asian

vireille", -- ajatteli ruhtinas Andrei monen arvokkaan ja alhaisen

henkilön joukossa odottaessaan vuoroaan kreivi Araktshejevin

vastaanottosalissa.

Ruhtinas Andrei oli palveluksensa aikana -- hän oli suurimman osan

aikaansa ollut adjutanttina -- nähnyt paljon tärkeiden henkilöiden

vastaanottohuoneita ja niissä vallitsevat eri mielialat olivat hänelle

hyvin selvillä. Kreivi Araktshejevin vastaanottosalilla oli aivan

erikoinen leima. Vähäpätöisten vuoroaan odottavain henkilöiden

kasvoilla kuvastui häveliäisyyden ja nöyryytyksen tunne; arvokkaiden

henkilöiden piirteet ilmaisivat kaikilla samaa hämmentymistä; tätä

epämiellyttävää mielentilaa koettivat he peitellä mikä milläkin

tavalla: muutamat mieskohtaisella käytöksen sulavuudella, toiset

ivalla, jonka kohdistivat itseensä, asemaansa tai odottamaansa

henkilöön. Toiset kävelivät miettivinä edestakaisin, toiset

kuiskailivat ja nauroivat, ja ruhtinas Andrei kuuli kokkanimen Jymy --

Andreitsh ja sanat: "kyllä setä näyttää", joilla tarkoitettiin kreivi

Araktshejevia. Eräs kenraali (arvokas henkilö) joka oli loukkautunut

nähtävästi sentähden, että hänen niin kauvan oli tarvinnut odottaa,

istui jalat päällekkäin ja hymyili itsekseen ylenkatseellisesti.

Mutta heti kun ovi avautui, näkyi kaikkien kasvoilla vain -- pelkoa.

Ruhtinas Andrei pyysi toisen kerran päivystäjän ilmoittamaan hänestä,

mutta häneen katsottiin pilkallisesti ja sanottiin, että hänen vuoronsa

kyllä tulee aikanaan. Kun adjutantti vielä oli vienyt muutamia vuoroaan

odottavia ministerin työhuoneeseen ja sieltä jälleen johdattanut

odotushuoneeseen, kuljetettiin tuolle hirvittävälle ovelle upseeri,

jonka nöyrä ja pelästynyt haahmo kummastutti ruhtinas Andreita. Upseeri

viipyi kauvan ministerin työhuoneessa. Äkkiä kuului oven takaa vihaisen

äänen jyrähtelyä, ja kalpea upseeri tuoksahti ovesta huulet vapisevina,

ja päätään pidellen kulki hän poikki vastaanottohuoneen.

Tämän jälkeen vietiin ruhtinas Andrei ovelle, ja päivystäjä kuiskasi:

"oikealle ikkunan luo."

Ruhtinas Andrei astui yksinkertaiseen, siistiin työhuoneeseen ja näki

pöydän luona nelikymmenvuotisen miehen, jolla oli pitkä vartalo ja

pitkä pää, tukka lyhyeksi leikattu ja otsa syvissä uurteissa,

kulmakarvat rypyissä, ruskeanviheriäisiä, tylsiä silmiä varjoten sekä

punainen, riippuva nenä. Araktshejef käänsi häneen kasvonsa, kumminkaan

häneen katsomatta.

-- Mitä pyydätte? -- Araktshejef kysyi.

-- En pyydä mitään, teidän ylhäisyytenne, -- lausui ruhtinas Andrei

hiljaa.

Araktshejevin silmät kääntyivät häneen.

-- Istukaa. -- sanoi Araktshejef, -- ruhtinas Bolkonski?

-- En pyydä mitään, mutta hänen majesteettinsa keisari on suvainnut

lähettää minun antamani kirjoituksen teidän ylhäisyydellenne...

-- Suvaitkaa huomata, rakkahani, teidän kirjoituksenne olen lukenut, --

keskeytti Araktshejef, lausuen vain ensimäiset sanat mairittelevasti,

mutta nytkään häneen katsomatta, ja sitten muuttaen äänensä yhä enemmän

yrmeän halveksivaksi. -- Ehdotatte uusia sotalakeja? Lakeja on paljon,

mutta ei kukaan vanhojakaan täytä. Nykyaikana kaikki kirjoittavat

lakeja, kirjoittaa on helpompi kuin täyttää.

-- Tulin keisarin tahdosta kuulemaan teidän ylhäisyydeltänne, mihin

toimiin aiotte ryhtyä kirjoituksen suhteen? -- sanoi ruhtinas Andrei

kohteliaasti.

-- Kirjoitukseenne olen liittänyt lausuntoni ja olen lähettänyt sen

komiteaan. _En_ hyväksy, -- sanoi Araktshejef, nousten ja ottaen

kirjoituspöydältä paperin. -- Tuossa! -- hän ojensi sen ruhtinas

Andreille.

Poikkipuolin paperille oli lyijykynällä vedetty ilman isoja

alkukirjaimia, ilman välimerkkejä ja oikeinkirjoituksesta

välittämättä! "Perusteettomasti laadittu siihen katsoen että on

jäljitellen kirjoitettu ranskalaisesta sotalaista ja tarpeettomasti

sota-artikkeleista poikkeava."

-- Mihin komiteaan kirjoitus on lähetetty? -- kysyi ruhtinas Andrei.

-- Sotalakikomiteaan, ja jäseneksi ehdotin myös teidän

jalosukuisuutenne. Mutta palkattomaksi.

Ruhtinas Andrei hymähti.

-- En lainkaan halua.

-- Palkattomaksi jäseneksi, -- toisti Araktshejef. -- Minulla on

kunnia. Hei, käske tulemaan! Onko ketään? -- huusi hän ja kumarsi

ruhtinas Andreille.

Sota ja rauha II · 第 49 / 109 题