Edelliset. Edvin. Cecilia.
CECILIA (rientäen äitinsä syliin). Äiti!
ROUVA. Sinä paha, paha lapsi! Minkälaisen tuskan minulle tuotit.
CECILIA. Suo anteeksi, anteeksi, äiti! En voinut muuta! Minä en voinut,
äiti! .. Ethän tahdo enää eroittaa meitä, ethän äiti?
ROUVA. No, koska se on sinun järkähtämätön tahtosi, niin täytynee kai
minun alistua!
AARNO. Siinä teette kauniisti, rouva!
ROUVA. Ota hänet ja tulkaa onnellisemmiksi kuin minä olen ollut!
CECILIA (riemuiten). Edvin! Edvin, äiti suostuu kumminkin.
EDVIN (hämillään). En tiedä, kuinka teitä kiittäisin! Minua...
hävettää...
ROUVA (liikutettuna). Tee hänet onnelliseksi. Siinä on minulle
tarpeeksi!
EDVIN. Sen lupaan, äiti! Vai kuinka, Cecilia rakas?
CECILIA. Minä olen niin onnellinen, äiti! Niin sanomattoman onnellinen!
ARVO.. Toisen voitto on toisen tappio! Te voititte elinkautisen
toverin, neiti, ja minä menetin monivuotisen ystävän! Sallikaa minun
onnitella teitä! (Puristaa heitä kädestä.)
LEMMENHEIMO. Pyydän saada onnitella herrasväkeä! Ja ehkä saan tarjota
palvelustani avioehtovälikirjaa laadittaissa.
ERNST. Samoin minä pyydän onnitella! Ja eikö herrasväki suvaitse ottaa
elinkorkovakuutusta tämän iloisen tapahtuman johdosta? Esimerkiksi C
taulun mukaan...
ARVO. Ja sallikaa minun myöskin kiittää teitä, rouva, ylväästä
päätöksestänne! (Puristaa kädestä.)
ROUVA. Sitä on niin helppo sanoa! Heitä odottaa onni ja päivänpaiste,
minua yksinäisyys ja ikävä, sillä tätä eivät sukulaiset koskaan anna
anteeksi minulle.
HANNU. Eikös hitossa! Kaikki paremmanpuoleiset näytelmät päättyvät
kahteen tai kolmeen kihlaukseen. Rouva ottaa miehen! On tässä saatu
aikaan suurempiakin asioita.
ROUVA. Oo, säästäkää minua pilastanne!
HANNU. Te ratsumestari voitte yhtähyvin pelata skruuvinne ja nukkua
päivällisunenne Pyhäjoessakin kuin muualla. Ottakaa rouva! Siinä on
teille ihmistä tarpeeksi ja riittää vielä kokonainen hevoskuorma
kirkkomaahankin, kun aika joutuu!
ARVO. Olette liian nopea toimissanne! Onko rouva niin vain otettavissa
sitten?
HANNU. Kaikki ovat otettavissa, kun vain on oikea ottaja! Eikä
hänkään kuulu olevan enempää kuin ihminen... Siis tämän urhoollisen
ratsumestarin nimessä minä pyydän kättänne, rouva!
ROUVA. Narrittelija!... Ja mitä tekee urhoollinen ratsumestari
sill'aikaa?
ARVO (kumartaen). Yhtyy hengessään samaan pyyntöön, koska tämä suuri
mies tahtoo väkisin onnellistuttaa koko maailman!
ROUVA. Siihen pyyntöön on vaikea vastata näin yhtäkkiä. Mutta
Pyhäjoki tarvitsee miehisen hoitajan... (Ojentaen kätensä.) Siis jos
ratsumestari suvaitsee!...
ARVO (ottaen häntä kädestä). Kaikesta sydämestäni, rouva!
HANNU. Toinen pari! Eläköön! Ja jos emme tämän johdosta laita pöytää
koreaksi, niin olemme suuria nautoja! (Heta tulee hengästyneenä ja
hikisenä.)