HANNU. Tulimmaista, ratsumestari! Te olette oikea helmi miesten
joukossa! Saarnasitte kuin ensi luokan prelaatti ja ne, joita ette
voinut kääntää, löitte käpälämäkeen sanan voimalla! Sellaisesta minä
pidän!
ARVO. Niinkö?
HANNU. Mutta miksette hitossa soittanut noin loistavasti suutanne heti
alussa, niin olisimme säästyneet kaikesta tästä lemmon touhusta?
ARVO. Minun aikani ei ollut vielä tullut. Epäilemättä se olisi ollut
järkevintä.
HANNU. Aivan niin... Mutta, täällä maailmassa olisikin hyvin vähän
heilumista, jos täällä tehtäisiin vain sitä, mikä on järkevintä.