LEMMENHEIMO. Taavi Klingenskjöld, muonarenki Korpilahdelta, esittää
täydellisen sukuselvityksen.
ROUVA. Hänen oikeutensa on kiistanalainen! Häntä ei voida hyväksyä!
HANNU. Kuinkas on armollisen rouvan oman suvun laita? Historiallinen
totuus on, että viimeinen sinun sukuasi mestattiin Kristian tyrannin
aikana Lindköpingissä. Jos hän on sen jälkeen jatkanut sukuaan, niin
täytyy sen olla jokseenkin päätöntä sukua.
ROUVA. Minun sukuni on historiallinen! Sinä et tunne historiaa!
HANNU. Niitä on aika paljon, jotka tuntevat historian. Mutta hiton
vähän niitä, jotka historia tuntee!
SEBASTIAN. Ehkä me tästä ikävästä häiriöstä huolimatta kuitenkin
jatkamme kokousta. Päämies-oikeuteni nojalla minä toimin
puheenjohtajana.
HANNU. Mitä, tuhattulimmaista! Sinä päämies! Minä kyllä myin polettini
sinulle, ja se kauppa tuotti minulle monta rehellistä ja teeskentelystä
vapaata humalaa. Mutta se koski vain valtiopäiviä.
SEBASTIAN. Mutta sittenhän sillä ei ole mitään merkitystä!
HANNU. Oliko se minun vikani, että tuli yksikamarinen eduskunta.
SEBASTIAN (aivan suunniltaan). Mi-minä en todellakaan löydä sanojia!
HANNU. Sitä suurempi syy sinulla on luovuttaa puheenjohtajan
tehtävät miehelle, jonka ei tarvitse etsiä sanoja! Ei siihen toimeen
sanattomista ole.
SEBASTIAN. No, koska sinulla ei ole rahtuakaan kunniantuntoa, niin
olkoon! Mutta minulla on kai oikeus esittää asia.
HANNU. Tee se sitten lyhyesti! Mainitse pääkohdat!
SEBASTIAN. Minun ei tarvinne lähemmin kosketella syytä, mikä on
saattanut meidät yhteen tälle puolueettomalle alueelle. Meidän on vain
päätettävä, mihin toimiin ryhdymme tämän tavattoman tapauksen johdosta.
Siis lyhyesti... minä ehdotan, että kokous panee vakavan vastalauseen
moista vallattomuutta vastaan.
NATHALIA. Hyvä!
SEBASTIAN. Ja toiseksi eroittaa suvusta niskotelleen jäsenen.
Kolmanneksi ja viimeiseksi, nostaa oikeusjutun viettelijää vastaan.
LEMMENHEIMO. Anteeksi, että huomautan vähän! Tällä kokouksella ei ole
mitään juridillista oikeutta ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin asiassa
mitä tulee ehdotuksen eri kohtiin: Pro primo: että pantaisiin vakava
vastalause. Sen voi tämä kokous tehdä; mutta siinä onkin kaikki, mitä
se voi tehdä. Pro secundo: että eroitettaisiin suvusta. Sitä ei voi
kukaan tehdä!
HANNU. Ei taivaan herrakaan!
LEMMENHEIMO. Sukulaistunteenne voitte kieltää. Mutta jos joku määrätty
yksilö syntyy johonkin sukuun, ei sille voi kukaan mitään. Sitä voi
yhtä vähän muuttaa asianomainen itse kuin koko sukukaan.
NATHALIA. Eikö sitten olekaan oikeutta maassa?
LEMMENHEIMO. Juuri siksi, että on oikeutta maassa, sitä ei voi muuttaa.
NATHALIA. Mutta saanee ainakin oikeusjutun nostaa?
LEMMENHEIMO (vilkkaasti). Tietysti!... Sen aina voi tehdä! (Ottaa
taskustaan pinkan reklaamikortteja ja rupee jakelemaan läsnäolijoille.)
Ehkä herrasväki suvaitsee!
HANNU (lukee kortista koneellisesti). "Lakiasiaintoimisto Lemmenheimo &
Mestis: Ajaa asioita kaikissa maamme oikeuksissa; välittää kiinnityksiä
ja kiinteistökauppoja. Erikoisala skandaali- ja avioerojutut.
Kohtuullinen palkkio ja nopea suoritus"... Hm! Ajanmukainen lafka!
(Pistää kortin taskuunsa.) Teillä on varmaankin hyvin paljon työtä.
LEMMENHEIMO. Ehkä palaamme päiväjärjestykseen.
HANNU. Siis vaihtakaamme asiassa mielipiteitä. Sinä keltanokka
saat suvun nuorimpana jäsenenä avata ensimäisenä suusi. Anna tulla
vedettömät sanat tässä valitussa seurassa!
AARNO. Minä katson tämän asian koskevan siksi läheltä yksilöllistä
vapautta, että tämän kokouksen puuttuminen siihen olisi sulaa
mielettömyyttä. Kun nuoret — niinkuin näyttää — pitävät toisistaan,
kuuluu se asia heille eikä kenelläkään syrjäisellä ole oikeutta
sekaantua siihen. Meidän on kerta kaikkiaan heitettävä ennakkoluulot ja
alettava katsella elämää sellaisena kuin se on. Meidän on yritettävä
itse osottaa, mihin kykenemme eikä rappeuduttava menneiden sukupolvien
laakereilla. Ehdotan, ettei asia anna aihetta minkäänlaisiin
toimenpiteisiin.
HANNU. Oikein, keltanokka! Sinä puhuit kuin Sokrates! — Kuka tahtoo
vielä puhua?
NATHALIA. Ei kukaan, kun kokous on saanut tällaisen käänteen.
HANNU. No, Taavi... tuo sinä esille syvä maahenkinen viisautesi! Näytä
näille heiskäleille, että sinulla on muutakin kuin maannousua päässäsi.
TAAVI. Min oon täss asiass sitä mieltä, että kun nuorill on semmoi iili
mennä yhteen, niin antaa pojan saada plikan. Vanha sananlasku sanoo,
että ennen hallittee kapallisen kirppuja kuin kaksi rakastunutta. Ja
kyllä se niin on. Ei siitä hangottelemisesta kumminkaan sen valmiimpaa
tule. Antaa nuorten ruveta yksiin leipiin.
HANNU. Sinä puhuit kuin itse Salomo!
ROUVA. Tämä on ennenkuulumatonta!
HANNU. Hyvät naiset ja herrat! Minä suvun päämiehenä luovutan tytön
luutnantin rajattomaan nautinto-oikeuteen, käytäntöön ja hallintoon
ilman vastalauseita, prosesseja tai muita metkuja, kuitenkin
erinäisillä ehdoilla. (Tuomarille) Notarius publicus, kirjoittakaa!
LEMMENHEIMO. Mitä minä kirjoitan?
HANNU. Pro primo: että luutnantti kustantaa minulle vuosittain minun
säätyäni ja arvoani vastaavan viftin; — puolipiste... Pro secundo: että
luutnantti kustantaa minulle, paitsi tätä lakimääräistä, vielä moniaita
muita ylimääräisiä viftejä, — piste... Minä olen puhunut.
NATHALIA. Luopio! Roisto!
ROUVA. Sukunsa häväisijä!
SEBASTIAN. Sinä kurja myisit hänet epäsäätyiseen avioliittoon
viinaryypystä!
HANNU. Moni on saanut tehdä sen vielä vähemmästä.
NATHALIA. Näinkö pitkälle on jo tultu!
HANNU. Hiljaa, narrit! Millä te oikeastaan ylpeilette muulla kuin
tyhjällä! Mitä merkitsevät perityt nimet ja arvot muuta kuin ei mitään!
SEBASTIAN. Sinä valehtelet, lurjus!
HANNU. Minä todistan sen.
SEBASTIAN. Sitä et voi!
HANNU. Kun minä myin tälle herralle nimeni, en huomannut myyneeni
siinä mitään. Kun myin sinulle päämies-oikeuteni ja tuli yksikamarinen
eduskunta, en huomannut menettäneeni siinäkään mitään. Ja kun minä
aamulla herään putkan lattialla, on minun mahdoton itseäni moukista
erottaa. Joko sitten moukat käyttäytyvät kuin aatelismiehet taikka
aatelismies käyttäytyy kuin moukka. Mitään eroa en siinä vain huomaa.
SEBASTIAN. Tämä on suunnatonta häväistystä!
OSVALD. Ennenkuulumatonta konnuutta!
HANNU. Vai niin, sinäkö täällä korkeimpana kukkona laulat! Sinä
irroitit itsesi elinvoimaisesta sukupuustasi ja ymppäsit itsesi
vieraaseen runkoon. Mutta et huomannut, että ajan virta oli vienyt
maaperän sen juurien alta pois; ja että se runko oli laho. Jollei
sulfiittitehtaasi ja raha-arkkusi painaisi sinua maaperään, niin saisit
nyt huitoa tyhjää ilmaa kuin seinälle ripustettu paperiäijä.
ROUVA. Mikä sinä sitten oikeastaan olet?
HANNU. En kerrassa mikään! Mutta se johtuu vain siitä, että luulin
jotain olevani. Minä perin kaiken sen, mikä nykyajan ihmisen on itsensä
hankittava. No niin, koska kakki on näin valmista, niin juhlitaanpa
hiukan, minä ajattelin. Mutta kun en ollut mitään itse hankkinut, en
osannut mitään säilyttääkään. En nimeäni enkä omaisuuttani. Ihmissuku
tarvitsee nuorennushakkausta, herra forstmestari, ja minä jouduin
leimattujen joukkoon!... (Lyö nyrkillään pöytään.) — Koska kaikki
puheenvuorot ovat käytetyt, ryhdymme äänestykseen!
SEBASTIAN. Tarpeetonta! Se tulos on selvä liimankin!
HANNU. Siis kokouksien enemmistö on sitä mieltä, ettei asia anna
aihetta toimenpiteisiin... (Lyö nyrkillään pöytään. — Edvin ja Arvo
tulevat.)