Edelliset. Hannu. Taavi. Ernst.
HANNU. Nöyrin palvelijanne, rakkaat sukulaiset ja sukulaisettaret!
SEBASTIAN. Kuinka uskallatte, te maankiertäjät tunkeutua tänne?
HANNU. Terve, Sebastian, monesta ajasta! Ja sinä, käly, morjens, sanoi
voi perunaa!
OSVALD. Kuinka rohkenette te tunkeutua suljettuun kokoukseen!
ÄÄNIÄ (huutaen ja meluten). Tämä on hävytöntä! — Heittäkää ulos ne! —
Poliisia!
HANNU (jyrisevällä äänellä). Kuka rohkenee kajota likaisilla
käsillään todelliseen Klingenskjöldiin suoraan alenevaa povea!
Kuka tuhattulimmaista, sanon minä, uskaltaa uhmailla kunniakkaan
Klingenskjöldien suvun laillista päämiestä vastaan sukukokouksessa?
ROUVA. Tämä on ennenkuulumatonta!
HANNU. Kas niin, hiljaa naiset ja herrat! Jos tässä ruvettaisiin
aateliskalenterin mukaan menettelemään, niin haluaisinpa nähdä,
kuinka monta teistä jäisi tänne jälelle... Teillä ei ole yhdelläkään
sekoittamatonta verta suonissanne, paitsi minulla ja myöskin tuolla
keltanokalla tuossa! (Lyö nyrkillään pöytään, istuu pöydän ääreen ja
nostaa oikean jalkansa toiselle tuolille.)
SEBASTIAN. Tämä on suunnatonta hävyttömyyttä!
NATHALIA. Minä pyörryn!
HANNU. Olkaa niin hyvä! Siinä on painamatonta puuta.
OSVALD. Mutta hyvä herra, mehän sovimme!... Tehän unohdatte sopimuksen!
HANNU. Hyvä herra, minä en unohda mitään! Tein teidät ottopojakseni ja
luovutin teille sukuoikeuteni hienolla maksulla. Mutta se tapahtui
epävirallisesti, ja nyt minä tahdon valistuneempana miehenä hiukan
tarkastaa kuinka te asutte maailmaa, hunsvotit! Minä en myynyt teille
sukuani enkä esi-isiäni... Mitä hittoa teillä on Klingenskjöldien
luurankojen ja muumioitten kanssa tekemistä, herra? Tämä on sukukokous,
johon teillä on yhtä vähän oikeutta kuin jonkun Etelä-Afrikkalaisen
ruhtinaan tai neekeripäällikön perinnönjakoon. Mitä turkasen
tulimmaista teillä on jonkun vieraan suvun kanssa tekemistä, te
juureton ja suvuton aatelismies!
OSVALD. Tämä on vääryyttä ja väkivaltaa!
HANNU. Kiittäkää onneanne, ettei teidän tarvitse huolehtia menneistä
vuosisadoista, vaan omasta lihavasta itsestänne! Ei ole niinkään
hauskaa laahata mukanaan tuota vuosisatain hometta ja ryönää!
OSVALD. Minä panen vakavan vastalauseen teidän menettelyänne vastaan!
HANNU. Sen te kyllä voitte tehdä, mutta siinä onkin kaikki, mitä te
voitte!... Kas niin, herra, te saatte jättää sukukokoukset niille,
joilla on jotain sukua takanaan! Jos tahdotte välttämättömästä ottaa
osaa sukukokoukseen, niin menkää johonkin Heinolan Hujansaloon tai
Sysmän sydänmaille... Siellä te voitte valvoa sukuoikeuksianne, täällä
ne hoidan minä.
ROUVA. Mutta keitä ovat sitten nämä toiset? Ja millä oikeudella ovat he
täällä?
HANNU. Ne ovat reiluja aatelismiehiä. Tällä kertaa hiukan toisella
kymmenellä, mutta muuten nuhteettomia miehiä.
SEBASTIAN. Se on todistettava!
HANNU. Notarius publicus, tarkastakaa miesten sukuselvitykset! (Miehet
antavat paperinsa.)
LEMMENHEIMO. Jaha! Jaha! Ernst Fabian Klingenskjöld. Kunnossa on.
NATHALIA. Kukas on sitten tämä ukko?
TAAVI. Min oon Korplahelta.
HANNU. Hän on todellinen Klingenskjöld, jossa ei vilppiä ole. Sitä
todistavat hänen yksvakaiset piirteensä!