Lemmenheimo. Aarno.
AARNO (hyvin vilkas nuori mies). Mitä?.. Eikö täällä olekaan ketään?
LEMMENHEIMO (ylös kömpien). No, ei voi juuri sanoa, ettei täällä
ole ketään... Vaikka juridinen totuus on, jos tarkoitatte kokouksen
osanottajia, ettei täällä ole ketään... (Tervehtii.) Tuomari
Lemmenheimo, jos saan luvan!
AARNO. Aarno Klingenskjöld. — Minä luulin jo myöhästyneeni.
LEMMENHEIMO. Sen te teittekin, herra... huolimatta siitä, ettei täällä
ole ketään.
AARNO. Tein sen aivan tahallani! Minusta on koko kokous suorastaan
naurettava.
LEMMENHEIMO. Se koskee kokouksen periaatteellista puolta... Ja
nauraminen kuuluu jokaisen yksilöllisiin oikeuksiin.
AARNO. Antaa luutnantin pitää kultansa!
LEMMENHEIMO. Epäilemättä hän sen tekeekin, sillä se on luutnantin oma
asia.
AARNO. Mitä hittoja tarkoittaa tämä kokous sitten?
LEMMENHEIMO. Se on taas sukulaisten oma asia... Tämä kokous voi vain
lausua mielipiteensä asiasta.
AARNO. Eikö mitään muuta?
LEMMENHEIMO. Ei mitään muuta.
AARNO. Miksi ette hitossa puhunut heille tervettä järkeä sitten?
LEMMENHEIMO. Se on taas minun asiani... Katsokaas, minun
velvollisuuteni on käyttää järkeäni ihmisten hyödyksi, mutta ei
aiheettomasti ajaa sitä kenenkään päähän... Eihän viisaudella olisi
silloin mitään merkitystä maailmassa, jos sitä olisi joka miehen
päässä.
AARNO. Siis paljasta ilmaan huitomista koiko kokous!
LEMMENHEIMO. Iankaikkisuuden näkökulmasta katsottuna on kaikki ilmaan
huitomista, nuori herra!... Mutta ne elämme siitä ja sillä ja se seikka
jalostaa asiat sekä tekee ne arvokkaiksi... (Viinuri tuo tuuttingin.)
Eikö saisi olla yksi kuuma tuuttinki?
AARNO. Ei, kiitoksia! Minä en käytä.
LEMMENHEIMO. Hm! Se on kyllä hyvä periaate, sekin... (Maistaa
lasistaan.) — Herra on kai jotain suvun sivuhaaraa?
AARNO. En tiedä... Kuinka niin?
LEMMENHEIMO. Kun tuntuu olevan niin terveet mielipiteet... Hm! (Maistaa
uudelleen lasistaan.)
AARNO. Tuleekohan tänne ketään?
LEMMENHEIMO. Kylläs... Tulevathan ne toisetkin... aikaa voittaen. Aikaa
voittaen, nuori herra!