LEMMENHEIMO (Punakka, hyväntuulisen näköinen mies; tällä kertaa
hienossa nousuhumalassa; tulee salkku kainalossa viinurin saattamana.)
Eikä vieläkään ketään! Tämäpä on hittoa!
VIINURI. Äi ole!... Härasvekki antta odotta.
LEMMENHEIMO. Kello on jo puoli tuntia yli määräajan. Se on jo enemmän
kuin akateeminen neljännes.
VIINURI. Kun ole fiini vekke, niin akademisk qvartti ole hyvin suuri.
LEMMENHEIMO. Minä jo ehdin suoriutua kahdesta ottingista odottaissani.
VIINURI. Häradsöödinki voi viilä tyhjentte yks ottingi til'.
LEMMENHEIMO. No enpä tiedä... Ehkä yksi rommi tuuttinki.
VIINURI. Jaha, yks rummityyttingi då?
LEMMENHEIMO. ... että tulee hiukan tunnelmaa.
VIINURI. Jaha... dunnelma, dunnelma! Jaha! Jaha!.. Yks het
rummityyttingi tule oikken jevligt fiin dunnelma! (Menee.)
LEMMENHEIMO (heittäytyen sohvalle pitkälleen). Herrasväki, näyttää
kilpailevan myöhästymisessä... No jos heillä on kärsivällisyyttä, niin
on sitä minullakin... varsinkin kun saan siitä kunnollisen maksun.
(Aarno tulee.)