Cecilia. Edvin. Nimismies.
NIMISMIES. Anteeksi, että häiritsen! — Mutta herrasväkihän näyttää
surulliselta.
EDVIN. Iloitako meidän pitäisi?
NIMISMIES. No, älkäähän nyt ottako sitä noin traagillisesti. Onhan
kysymyksessä vain hauska kepponen.
EDVIN. Pelkään, ettette tunne olosuhteita, nimismies.
NIMISMIES. Voi olla, mutta tuollaiset jutut tavallisesti päättyvät
pieneen perhekohtaukseen.
EDVIN. Ei näiden ihmisten kanssa!
NIMISMIES. No niin, omasta puolestani olen tällaisissa asioissa
nuorten kannalla. Mutta virkamiehenä on minun täytettävä
velvollisuuteni. Te kyllä ymmärrätte.
EDVIN. Erinomaisen hyvin!
NIMISMIES. Olen tilannut hevosen... Mutta koska vielä ei ole kiirettä
junaile, niin ehkä herrasväki suvaitsee pistäytyä luonani kahvilla.
EDVIN. Kiitoksia! Mutta onko se kaukana?
NIMISMIES. Tässä aivan vieressä.
EDVIN. Teidän toivomuksenne on meille samat kuin käsky, herra
nimismies! Menemmekö, Cecilia?
CECILIA. Koska nimismies on niin ystävällinen...
NIMISMIES. Luulen sellaisen ajan lyhennyksen olevan teille
terveellistä, neiti. Olette hiukan hermostunut!. Tehkää niin hyvin!
(Poistuvat, jonka jälkeen on lyhyt hiljaisuus.)