Cecilia. Edvin. Arvo. Rouva.
(Rouva on noin 40-vuotias, kookas ja lihavahko nainen. Ylimysmäisillä
piirteillä kova ja kylmähkö ilme; kasvot muuten hyvin säilyneet. Käytös
ylpeä ja jäykkä; ainoastaan Edviniä kohtaan osoittaa hän erikoista
lempeyttä. Ääntää liiaksi sihisten nimen "Cecilia".)
ROUVA (vaanien). Cecilia!
CECILIA (mennen nöyrästi hänen luokseen) Niin, äiti.
ROUVA (hieman nuhdellen). Sinun ei pitäisi unohtaa tehtäviäsi, rakkaani!
CECILIA. Herrat olivat täällä yksin.
ARVO. Olimme todellakin niin rohkeita, että kulutimme neidin kalliista
'aikaa.
ROUVA. Ooh, suokaa anteeksi! En tiennyt herrain olleen yksin. Missä
ovat Sebastian ja Osvald?
CECILIA. Pelaavat kirjastossa, kuten tavallista.
ROUVA. Niin, se on heidän ainainen intohimonsa. (Istuu sohvalle.) Istu
tänne vereeni, Cecilia! (Cecilia tottelee kuin lapsi, mutta huomattavan
vastenmielisesti.) Niin, he kaksi pelaavat aina.