Kaikkiin lähestymisyrityksiini veljeni Allen ja Ned olivat aina
vastanneet itsepintaisella kylmäkiskoisuudella.
Tämän varkaustapauksen jäljestä suhteemme kävi selväksi, ja minä
heille selitin, en sanoin, sillä en osannut vielä niin paljoa heidän
kieltään, vaan liikkeillä, joissa kahdella nyrkilläni oli eniten
työtä, että jos he tekevät jotakin Capille, niin tietäkööt, että minä
olen sitä puolustava heitä vastaan ja kostava sen puolesta.
Vanhin sisarista, Annie, oli minulle yhtä kylmäkiskoinen kuin
veljensäkin, eikä kulunut päivääkään niin, ettei hän minulle tehnyt
jotakin kepposta, johon hän oli varsin kekseliäs. Ainoastaan nuorin
sisareni, kolmivuotias Kate, joka oli vielä niin nuori, ettei
ymmärtänyt yhtyä toisten liittoon, osotti minulle suosiota. Hän
antoi minun hyväillä itseään ensinnäkin senvuoksi, että annoin Capin
hänelle tehdä konstejaan, ja myöhemmin sitten senvuoksi, että minä
kaupungilta toin namusia ja kakkuja, joita meille näytellessämme
lapset kantoivat sanoen juhlallisesti: "koiralle". Niin oli koko
perheestä, tästä perheestä, jota kohtaan minä Englantiin tullessani
tunsin sydämeni olevan täynnä hellyyttä, pieni Kate ainoa, joka otti
vastaan rakkauteni, mutta ehkä hänkin ainoastaan siksi, että taskuni
olivat täynnä.
Mikä pettymys!
Vaikka olinkin kumonnut Mattian otaksumiset, niin jouduin kuitenkin
tuumailemaan itsekseni, että jos minä olisin saman perheen lapsia,
niin totta kai heillä olisi toisenlaiset tunteet minua kohtaan
kuin ne, joita niin viljalta sain tuta, varsinkin kun en ollut
tehnyt mitään, millä olisin ansainnut heidän kylmyytensä ja
välinpitämättömyytensä. Kun Mattia näki minun olevan surullisena,
niin hän arvasi mikä siihen oli syynä ja sanoi minulle aivan kuin
olisi itsekseen puhellut:
"Olenpa utelias tietämään, mitä Barberinin emäntä sinulle vastaa."
Me kävimme joka päivä kysymässä tätä kirjettä postista, mutta pitkät
ajat saimme kulkea turhaan. Vihdoin sitten tämä odotettu kirje
annettiin meille. Kun pääpostikonttorin seutu ei ollut lainkaan
otollinen paikka kirjeen lukemiseen, niin menimme muutaman läheisen
kadun puistokäytävään, jolla aikaa sain tyynnyttää mieltäni, ja
vihdoin kykenin avaamaan Barberinin emännältä tulleen kirjeen, jonka
oli kirjoittanut Chavanonin kirkkoherra.
"Pikku Remini.
Kirjeesi minua hyvin hämmästytti ja saattoi apealle mielelle,
sillä sen mukaan mitä Barberin-vainaja minulle kertoi heti sen
jälkeen kuin hän oli sinut löytänyt Breteulin kadulta ja myöskin
sen jälkeen kuin oli puhutellut henkilöä, joka sinua haki,
päätin minä, että vanhempasi ovat hyvin toimeentulevia, vieläpä
rikkaitakin. Tähän päätökseen olin tullut myöskin vaatteista,
joihin sinä olit puettu, kun Barberin toi sinut Chavanoniin,
sillä ne vaatteet selvästi osottivat rikkautta. Sinä käskit minun
selittää millaiset olivat vaatteesi silloin; sen voinkin helposti
tehdä, sillä ne kaikki ovat minulla vielä tallessa, kun olen ne
säilyttänyt juuri sitä varten, että sinut voidaan niistä tuntea,
kun tullaan sinua kysymään, jonka aina uskoin kerran tapahtuvan.
Sinulla oli pitsimyssy, hyvin kauniisti tehty ja rikkaasti
koristeltu, liinapaita, jossa oli pitsi kaulustassa ja hihoissa,
flanellivaippa, valkoiset pellavasukat, valkoiset vaatekengät,
joissa oli silkkinauhasolmu, pitkä mekko valkoisesta flanellista
ja lopuksi suuri kasimirkankainen päällysvaate, joka oli silkillä
vuorattu ja päältä kauniilla koruompeleilla koristettu.
Tähän on lisäksi mainittava, että vaatteissa ei ollut merkkiä,
mutta flanellialustassa ja liiveissä varmaan oli ollut, sillä
kulmat, joissa nimi tavallisesti pidetään, oli leikattu pois,
joka osotti, että oli tarkoin poistettu kaikki, mikä olisi voinut
auttaa sinun ilmitulemistasi.
Siinä on kaikki, mitä minä voin sinulle tietää antaa. Jos luulet
tarvitsevasi nämä vaatteet, niin kirjoita vain minulle, minä
lähetän ne.
Älä, lapseni, ole pahoillasi siitä, ettet voi antaa minulle
niitä kauniita lahjoja, jotka lupasit. Lehmä, jonka olet ostanut
säästöilläsi, on parempi kuin kaiken maailman lahjat. Lehmä
voipi kaikin puolin erinomaisesti, se lypsää yhtä runsaasti, ja
sen avulla tulen hyvin hyvästi toimeen. Aina kun sitä katselen,
muistan sinua ja pientä toveriasi Mattiaa.
On minulle mieluista saada sinulta tietoja, ja toivon, että ne
aina ovat hyviä: miten sinä, joka olet niin hellätuntoinen,
voisitkaan olla onneton perheessäsi, isäsi, äitisi, sisartesi ja
veljiesi luona, jotka varmaan sinua rakastavat niin paljon kuin
ansaitset.
Hyvästi, rakas lapseni, minä syleilen sinua.