ERÄS TOINEN NAINEN. Huutakaa edes jollekulle!
RAGNAR (koettaa huutaa). Miten siellä on? Elääkö hän?
ERÄS ÄÄNI (alhaalta puistosta). Mestari Solness on kuollut!
TOISIA ÄÄNIÄ (lähempänä). Koko pää on murskana. -- Putosi suoraan
kivilouhokseen.
HILDE (kääntyy Ragnarin puoleen ja sanoo hiljaa). Nyt en voi nähdä
häntä ylhäällä enää.
RAGNAR. Hirveää tämä. Hän ei siis kuitenkaan sitä voinut.
HILDE (aivan kuin hiljaisessa, hurjistuneessa voitonriemussa). Mutta
aivan ylös hän nousi. Ja minä kuulin, kuinka ilmoissa soivat kanteleet.
(Heiluttaa saaliaan ylöspäin ja huutaa intohimoisen hellästi.) _Minun,
-- minun_ rakentajani!