HILDE. Miksi Te tulitte tänne ylös?
SOLNESS. Näin sieltä, että Te olitte täällä.
HILDE. Mutta silloin Te kai näitte myöskin hänet?
SOLNESS. Minä tiesin, että hän lähtisi heti, jos minä tulisin.
HILDE. Onko Teistä kovin vaikeaa, että hän niin väistyy edestänne?
SOLNESS. Tavallaan tuntuu se helpotukseltakin.
HILDE. Ettei hän aina ole silmienne edessä?
SOLNESS. Niin.
HILDE. Ettei Teidän tarvitse nähdä alinomaa, kuinka raskasta hänestä on
tuo pikku poikain asia?
SOLNESS. Niin. Enimmäkseen sen vuoksi.
HILDE (astelee verkalleen yli kuistin, kädet selän takana, pysähtyy
kaiteen ääreen ja katselee puistoon päin).
SOLNESS (lyhyen vaitiolon jälkeen). Puhelitteko Te kauan hänen
kanssaan?
HILDE (seisoo liikahtamatta eikä vastaa).
SOLNESS. _Kauan_, kysyin?
HILDE (on yhä vaiti).
SOLNESS. Mitä hän sitten puhui, Hilde?
HILDE (yhä vain ääneti).
SOLNESS. Aline-parka! Pikku pojista hän varmaan puhui.
HILDE (hänen ruumistaan väristää hermostunut nykäys; sitten nyökkää hän
pari kertaa nopeasti).
SOLNESS. Hän ei pääse vapaaksi siitä koskaan. Ei voita sitä ilmoisna
ikänä. (Menee lähemmäksi _Hildeä_.) Nyt Te seisotte siinä taas kuin
kivipatsas. Niin Te seisoitte eilisiltanakin.
HILDE (kääntyy ja katsoo _Solnessiin_, silmät suurina ja vakavina).
Minä matkustan pois.
SOLNESS (terävästi). Matkustatte!
HILDE. Niin.
SOLNESS. Ei, sitä Te ette saa tehdä!
HILDE. Mitä minä nyt _täällä_ teen enää?
SOLNESS. Ainoastaan _olette_ täällä, Hilde!
HILDE (katselee _Solnessia_ päästä jalkoihin). Kauniit kiitokset.
_Siihen_ se tosiaan ei jäisi!
SOLNESS (välittömästi). No, se olisi sen parempi!
HILDE (kiivaasti). Minä en _voi_ tehdä mitään pahaa sellaiselle, jonka
_tunnen_. En ottaa mitään, mikä on hänen.
SOLNESS. Kuka sitten sanoo, että Teidän olisi se _tehtävä_.
HILDE (jatkaa). Vieraalta kyllä! Sillä se on jotakin aivan toista!
Joltakulta, jota en koskaan olisi silmieni edessä nähnyt. Mutta
ihmiseltä, jota aivan lähelle on joutunut. -- Ei mitenkään! Oh!
SOLNESS. Mutta enhän minäkään ole mitään muuta sanonut.
HILDE. Oh, rakentaja Solness, Te tiedätte hyvin, miten kävisi. Ja siksi
minä matkustan.
SOLNESS. Ja miten _minun_ sitten käy, kun Te olette lähtenyt? Mitä
varten minä _sitten_ elän? Sen _jälkeen_?
HILDE (määrittelemätön ilme silmissään). _Teillä_ kai ei ole mitään
hätää. Teillähän on velvollisuutenne häntä kohtaan. Eläkää niitä
velvollisuuksia varten.