BROVIK. Tee niinkuin sanon, lapsi. Ja sulje ovi mennessäsi.
(_Kaija_ menee vitkastellen piirustushuoneeseen, vilkaisee
tuskissaan ja rukoilevasti _Solnessiin_ ja sulkee oven.)
BROVIK (alentaen hieman ääntänsä). Minä en tahdo, että lapsi-raukat
tietävät, miten huonosti minun laitani on.
SOLNESS. Niin. Te olette näyttänyt kovin heikolta viime päivinä.
BROVIK. Minä olen pian mennyttä miestä. Voimat vähenevät -- päivä
päivältä.
SOLNESS. Istukaahan.
BROVIK. Kiitoksia, -- saanko minä?
SOLNESS (tempaisee nojatuolin ja kääntää sen sopivammin esille). Tässä
on. Olkaa hyvä. -- No?
BROVIK (on asettunut vaivaloisesti istumaan tuolille). Niin, sehän se
on, se Ragnarin asia. _Se_ se on minusta kaikista vaikein. Mihinkä hän
vielä joutuu?
SOLNESS. Poikanne? Hän jää tietysti tänne luokseni, niin kauan kuin hän
vain tahtoo.
BROVIK. Mutta _siinäpä_ se juuri onkin, että hän _ei_ tahdo. Ei voi
mielestään, -- nyt enää.
SOLNESS. No, mutta onhan hänellä luullakseni hyvä palkka. Mutta jos hän
toivoisi enemmän, niin en ole taipumaton --
BROVIK. Ei, ei. Siitä ei ollenkaan ole kysymys. (Kärsimättömästi.)
Mutta hänen täytyy nyt viimeinkin saada tilaisuus työskennellä omin
päin, hänenkin!
SOLNESS (katsomatta _Brovikiin_). Luuletteko Te, että Ragnarilla on
siihen tarvittava kyky?
BROVIK. En, niin, siinähän se kauhea onkin. _Se_, että minä olen
alkanut poikaa epäillä. Sillä Te ette ole koskaan sanonut yhtään --
yhtään ainoaa rohkaisevaa sanaa hänestä. Ja kuitenkin tuntuu minusta
sekin mahdottomalta. _Täytyyhän_ hänellä olla kykyä.
SOLNESS. Niin, mutta kun hän ei ole mitään opiskellut --
perinpohjaisesti, nimittäin. Paitsi piirustamisen.
BROVIK (katsoo _Solnessiin_ salavihaisesti ja virkkaa käheästi). Tekään
ette ollut liioin oppinut sillä ammattialalla silloin, kun olitte
minulla apulaisena. Mutta Te pääsitte eteenpäin kuitenkin, Te. (Vetää
henkeään raskaasti.) Ja kohositte. Ja tempaisitte voiton sekä minulta
-- että niin monelta muulta.
SOLNESS. Niin, katsokaas, -- minulle se nyt sattui onnistumaan.
BROVIK. Te olette oikeassa. Kaikki Teille onnistui. Mutta siksipä
Teillä ei voikaan olla sydäntä antaa minun mennä hautaan -- näkemättä,
mihin Ragnar pystyy. Ja sitäpaitsi minä tahtoisin nähdä heidät
mielelläni naimisissakin -- ennenkuin menen pois.
SOLNESS (terävästi). Kaijako sitä tahtoo?
BROVIK. Ei niin paljoa Kaija. Mutta Ragnar puhuu siitä joka päivä.
(Rukoilevasti.) Teidän täytyy, -- Teidän täytyy auttaa häntä johonkin
itsenäiseen työhön! Minun täytyy saada nähdä jotain, minkä poika on
tehnyt. Kuuletteko Te!
SOLNESS (ärtyneenä). Mutta en suinkaan minä, piru vie, voi hankkia
kuusta tilauksia hänelle!
BROVIK. Hän voi saada hyvän tilauksen juuri nyt. Suuren työn.
SOLNESS (levottomana, hätkähtäen). Saisiko hän?
BROVIK. Jos _Te_ puolestanne suostuisitte siihen.
SOLNESS. Mikä työ _se_ on laatuaan?
BROVIK (hiukan vitkastellen). Hän voisi saada rakentaa sen huvilan
sinne Lehtirantaan.
SOLNESS. _Senkö_. Mutta senhän minä rakennan itse.
BROVIK. Oh, mutta eihän se Teitä erikoisesti haluta.
SOLNESS (kuohahtaen). Ei haluta! Minuako! Kuka sitä tohtii sanoa?
BROVIK. Tehän sanoitte itse äsken niin.
SOLNESS. Oh. älkää koskaan kuunnelko, mitä minä joskus -- _sanon_ --.
Saisiko Ragnar rakennuttaa sen huvilan?
BROVIK. Saisi. Hänhän on tuttu siinä perheessä. Ja lisäksi on hän, --
noin vain huvin vuoksi, -- tehnyt jo piirustukset ja laskelmat ja
kaikki --
SOLNESS. Ja niihin piirustuksiin he ovat tyytyväisiä? Nuo, jotka
rakennuttavat itselleen sitä asuntoa.
BROVIK. Kyllä. Jos Te vaan katseleisitte niitä piirustuksia ja
hyväksyisitte ne, niin --
SOLNESS. Niin antaisivat ne Ragnarin rakentaa kodin heille?
BROVIK. He pitivät niin kovasti siitä, mitä hän koetti saada
piirustuksissa esille. Heidän mielestään se oli jotakin aivan uutta,
tämä, sanoivat he.
SOLNESS. Ohoh! _Uutta_! Ei mitään vanhanaikaista joutavuutta, kuten ne,
joita _minä_ rakennan.
BROVIK. Heidän mielestänsä se oli jotakin toisenlaista.
SOLNESS (masentaen salaista katkeruuttaan). Ragnarin puheille he siis
tulivat tänne -- sillä välin kuin minä olin kaupungilla.
BROVIK. Tulivat Teitä tervehtimään. Ja kysymään, olisitteko Te halukas
vetäytymään --
SOLNESS (kuohahtaen). Vetäytymään! Minä!