SOLNESS. Antakaas minun katsoa, neiti. (Kumartuu konttorineidin
puoleen, on katsovinaan pääkirjaan ja kuiskaa:) Kaija!
KAIJA (kirjoittaen, hiljaa). Niin?
SOLNESS. Miksi Te otatte aina pois verhon, kun minä tulen?
KAIJA (samaan tapaan kuin äskenkin). Siksi, että minä näytän se
silmillä niin rumalta.
SOLNESS (hymyillen). Ettekö sitten tahdo siltä näyttää. Kaija?
KAIJA (vilkaisee hiukan ylös _Solnessiin_). En millään ehdolla
maailmassa. En _Teidän_ silmissänne.