RAGNAR (on noussut paikaltaan ja tulee lähemmäksi). Sinun pitäisi mennä
kotiin, isä. Koettaa hiukan nukkua --
BROVIK (kärsimättömästi) Sänkyynkö muka? Pitäisikö minun mielestäsi
suorastaan tukehtua!
KAIJA. Mutta menisit hiukan kävelemään.
RAGNAR. Niin, teepäs se. Minä tulen sinun _kanssasi_.
BROVIK (kiivaasti). Minä en mene ennenkuin hän tulee. Tänä iltana minä
tahdon puhua hänelle suorat sanat --. (Piintyneellä katkeruudella.)
Hänelle -- päämiehelle.
KAIJA (tuskissaan). Oi ei, eno, -- odota nyt vielä.
RAGNAR. Niin. parempi on odottaa, isä.
BROVIK (vetäen henkeään vaivaloisesti). Ha, ha! _Minulla_ ei ole enää
liioin aikaa odottaa!
KAIJA (kuunnellen). Hyst! Tuolia hän kuuluu jo tulevan portaissa!
(Menevät kaikki kolme takaisin työnsä ääreen. Hetki hiljaisuutta
_Rakennusmestari Halvard Solness_ tulee sisään eteisen ovesta.
Hän on jo iäkäs mies, terve ja voimakas; hänellä on lyhyeksi
leikattu, kiharainen tukka, tummat viikset ja tummat, tuuheat
kulmakarvat. Yllä harmaan-viheriä takki, kaikki napit kiinni;
takissa on pystykaulus ja leveät rintapielet. Päässä on hänellä
pehmeä, harmaa huopahattu ja kainalossa pari piirustussalkkua.)
RAKENNUSMESTARI SOLNESS (seisoo ovella, osoittaa piirustushuoneeseen ja
kysyy kuiskaten). Ovatko he lähteneet?
KAIJA (hiljaa, pudistaen päätänsä). Eivät.
(Ottaa verhon silmiltään pois.)
(_Solness_ menee läpi huoneen, heittää hattunsa tuolille,
asettaa piirustussalkut sohvapöydälle ja lähestyy jälleen
pulpettia. _Kaija_ jatkaa yhä kirjoittamistaan, mutta
näyttää hermostuneelta ja levottomalta.)
SOLNESS (kuuluvasti). Mitä Te nyt merkitsette kirjoihin, neiti Fosli?