Kahakka Kapeen sillan luona Laukkaalla.
Wallesmanninsa yllytyksistä käski Rautalampilaisia jo Toukokuun
21-23 p. Koivistoon varoja ryöstämään. Heidän oli tuumat tulla
aivan äkkiä ja vihollisen tietämättä; siksi olivatkin ottaneet
tullaksensa vanhaa maantietä, joka kulkee Kapeen virran yli.
Mutta heidän ei onnistunut päästä käsiksi vihollisen huomaamatta;
vaan löysivät vihollisia vastassaan, jo ennen kuin olivat tulleet
Koivistoon. Sanotaan Laukkaan sen-aikuisen siltavoudin laittaneen
sanan Wenäläisille sekä heidän tulostansa, tiestänsä ja muusta.
Siispä olivatkin viholliset heitä ottamassa vastaan jo Kapeen sillan
päässä, lähes kaksi neljännestä ennen Koivistoon tuloa. Talonpojat
tästä säikähtivät, kun tämä vastaan-pano tuli niin aivan odottamatta.
Senpä tähden päättivätkin paeta. Tässä joutui kuitenkin useampia
vangiksi, varsinkin niitä, jotka olivat rohkeampia eivätkä tahtoneet
paeta. -- Kaksi miestä pujahti muutamaan veneesen, paetakseen yli
virran; mutta viholliset tavoittivat heidät ja syöksivät heti
painettinsa, toisen hartioista, toisen rinnoista läpi. Edellinen
kuoli heti, mutta toinen sai kädellänsä painettia vähän väistetyksi,
ett'ei joutunutkaan paraalle paikalle. Hänen niin huomasi eräs
hellä-sydämminen vihollinen luutnantti kituvaksi, sitoi sen haavat
murennetulla suolalla ja leivällä sekä nosti hänen hevosensa selkään.
Wihollisten palattua Koivistoon vankinensa, laitettiin toisille
puiset pultit jalkaan; mutta hän sairasna pääsi ilman kaikkia
kahleita, hellän vihollis-luutnantin välittämisestä. Koiviston
pirtissä pidettiin heitä muutamia päiviä vartioituina, kunnes
sairas pääsi pakoon. Heidän vartiansa näet seisoivat oven suussa
ja porstuassa. Joku sattui porstuassa kolahtamaan ja vartia oven
suusta sitä katsomaan. Mutta samassa sieppasi sairas laudan ikkunasta
(silloin ei ollut lasi-akkunoita) ja pujahti reijästä ulos. Wasta kun
hän jo peltoa pakeni, huomasivat viholliset hänen ja ampuivat perään,
mutta osumatta. Toiset päästi uljas Fahlander, heidän viikon päivät
vankeina oltuansa.