Tuotuamme talonpoika-joukon Närpiölle tahdomme jättää sen
varustustensa taaksi Långbro'n sillan luona ja niin katkaista taas
kerran hetkeksi sotaisten tapahtumain ulkojuoksun silmäilläksemme
uskollisuusvalan vannomista ja vannottamista.
Ett'ei valan vannonnasta tahtonut tulla mitään, näyttävät ne monet
tätä varten määrätyt päivät. Ensinä näet kutsuttiin kansaa vannomaan
Toukokuun 29 p., Kesäsuun 5 p. ja vihdoin saman kuun 28 p. Alusta
oli aikeena saada asukkaat vannomaan kirkossa, ja sitä vasten oli
Närpiönkin kirkkoon asetettu koko joukko sotaväkeä valaa pakolla
ottamaan. Mutta se ei onnistunut paremmin, kuin että vaan muutamia
virkamiehiä saatiin antamaan uskollisuutensa lupausta, muita näet
ei ollut tullut saapuvillenkaan. Totta lienevät venäjän päälliköt
varoneet tämän ensi yrityksensäkin käyvän nurin, kun Toukosuun 25
päivänä tuli julistus,[16] ett'ei tarvitsisikaan jokaisen vannoa,
vaan se oli kyllä, että jotkut valitut vannoisivat koko seurakunnan
puolesta. Tämä muutos julistuksen mukaan oli tehty talonpoikain oman
hyödyn vuoksi! Näiden valiomiesten olisi vannominen Waasassa Kesäk. 5
p., joka oli määrätty koko maalle yleiseksi valanpäiväksi; mutta eipä
niitä mennytkään sinne muuta kuin joku, jotta siellä vannotettiin
herrasväkiä enimmästi.
Niiden edut, jotka vannoivat, oli lupa saada pitää henkensä ja
omaisuntensa rikkomatta; mutta tämän lupauksen jälkeen liitettiin
se uhkaus, että ne jotka mutkistelisivat tai kokonaan kieltäisivät
vannoa, kadottaisivat kansalliset oikeutensa, osan omaisuuttansa ja
he itse ajettaisiin kuni pahimmat pahantekiät maan pakolaisuuteen;
ja jos ei kirjallisesti, niin uhkasi moni venäläinen suusanallisesti
Siperialla, jonne ne vastahakoiset vietäisiin ijäksi päivää.
Maanpakolaisuus tai kansalliset oikeudet olivat niille tarjona, joita
kutsuttiin Kesäk. 5 p. vannomaan. Jo olemme nähneet tänne kutsutun
mainittuja valiomiehiä, kihlakunnan ja laamannin lautamiehiä, pappeja
ruununpalvelioita, virkamiehiä ja muuta säätyväkeä. Kesäk. 5 p. tuli.
Liikuttaaksensa ja paremmin säikähdyttääksensä ihmisiä vannomaan,
koetettiin kaikenmoista konnanpeliä samana päivänä. Tykkiä vedettiin
Waasan torille palavine sytytys-soittoineen, hevosjoukkoja ratsasteli
ristin rastin kaduilla, jalkaväkeä marssi täysissä aseissa torvien
toitotellessa ja rumpujen rämistessä. Sotaväkeä oli ollut kirkossakin
peljästyttääkseen vannomaan. Tosin peljästyikin tästä aina joku ja
vannoi säikähdyksissänsä. Moni vannoi muustakin syystä, muutamat
olivat vannomatta ja useatkin olivat jääneet kaiketi pois koko
kaupunkiin tulematta.
Uskollisuusvalan kielsivät muiden muassa: kauppaneuvos Fahlander ja
laamani Bergvall, joka jälkimäinen kiivastui, kun vaadittiin valaa
ja selitti itsensä ei elävänä suostuvan semmoiseen käytökseen. Siitä
näitä kumpaakin syytettiin salaisista vehkeistä venäjän valtaa
vastaan; he vietiin Turkuun, jossa he tuomittiin ammuttaviksi,
mutta saivat ystäväinsä rukouksista pitää henkensä ja pääsivät
Ruotsiin, jossa he koroitettiin vapasukuisten säätyyn, kumpikin
nimellä Wasastjerna (= Waasantähti). Kauppias Rundell ei myöskään
vannonut. Kun jo mainitun Bennvik'in tilan omistajan P. J. Bladh'in
väkisin vaadittiin vannomaan, ei totellut; vaan väisti sen. Hän pyysi
kahden kesken saada puhutella venäläistä päällikköä ja kun pääsi
virkamaaherra Emine'n luoksi, kielsi hän itsensä koskaan vannovan
pakkovalaa; vaan sanoi antavansa kunnian-lupauksen ett'ei kävisi
kummallekkaan puolen sodan kestäessä. Niin hän ei vannonutkaan.
Närpiön rovasti, tohtori Hägg, taas vannottuaan pisti maaherra
Wanberg'in käteen epäyskirjeen, jossa juhlallisesti vakuutti itsensä
vannoneen ainoastaan rakkaudesta omaisiansa, vaimoansa ja lapsiansa
kohtaan, vapahtaaksensa heidät onnettomuuksista ja surkeuksista.
Luettuansa tämän kirjeen vihastui maaherra silmittömäksi, kun muka
noin uskallettiin heitä ärsyttää ja tehdä vastoin. Niin uutterana
venäläisten apulaisna kuin oli, ei Wanberg voinut aavistaakkaan että
juuri sama hänen isäntänsä laittaisi nöyrän palveliansa virkaheitoksi
jo ennen saman kuun loppua! Hän sekä monta muuta vannonuttakin
virkamiestä pantiin viroiltansa Kesäk. 29 p.; totta oli syynä, että
heidän luultiin suosineen Bergenstråle'n hyökkäystä.
Tiedämme miten Kesäk. 5 p. kävi. Siis määrättiin taas uusi päivä
kansan valiomiesten vannottamista varten, sillä heitä ei ollut monta
Waasassa vannomassa. Täksi päiväksi määrättiin Kesäk. 23 p. Nyt oli
kihlakunnan oikeus asetettu vannottamaan, ja luultavasti samaa varten
tuli översti Birnkoff taas 130 miehen kanssa käräjäpaikkaan. Mutta
nytkin onnistui se huonosti. Ei näet paikallekkaan tullut muita
kuin Närpiön pitäjään urkuin-soittaja Ramstedt ja lautamies Joppas
Östermarkun kylästä, jonka vuoksi vaan heitä voitiin vannottaa.
Wannottajana oli ollut kihlakunnan tuomari F. Söderlund.