Olipa kerran kuningas, jolla oli niin kaunis tytär, että hänestä
puhuttiin seitsemässä valtakunnassa. Ja kyllä sitä silloin saikin olla
tavattoman kaunis, sillä muillakin kuninkailla oli tyttäriä, eivätkä
nekään suinkaan olleet rumuudella pilattuja.
Kaunis oli kuninkaan tytär, mutta sen sijaan, että ilo olisi vallinnut
kuninkaan linnassa, olikin siellä ainainen suru ja huoli, sillä tämä
kaunis kuninkaan tytär oli kadottanut unensa ja sen mukana
iloisuutensa.
Vanha kuningas oli kutsunut hoviinsa kaikki ilveniekat tytärtään
huvittamaan, mutta turhaan. Linnassa juoksi rohtomestareita aamusta
iltaan, ja kaikki he uskoivat saavansa kuninkaan tyttären nukkumaan,
mutta siinä he eivät onnistuneet.
Siilon kuningas lupasi tyttärensä ja puolet valtakuntaa sille, joka
saisi hänet nukkumaan, ja olihan se suuri lahja, sillä kuninkaan tytär
oli kaunis ja valtakunta suuri. Nyt sitä vasta aika hyörinä syntyi
linnassa, kun niitä kuninkaan tyttären nukuttajia juoksi tuhka tiheään
siellä. Mutta vaikka ne koettivat mitä keinoa tahansa, niin uni ei
sittenkään palannut kuninkaan tyttären silmäluomiin.
Kuninkaalla oli tallirenki, iloinen poika, mutta laiska. Hän ei
työstään välittänyt mitään, hän vain soitteli aamusta iltaan
kaikenlaisia soittokoneita, jotka hän itse oli laatinut.
-- Pitäisipä minunkin koettaa onneani, sanoi poika itsekseen. Sillä jos
kuninkaan tytär on määrätty minulle tulevaksi, niin minä hänet saankin.
Eräänä päivänä, kun hän auttoi vanhaa kuningasta satulaan nousemaan,
niin otti hän lakin päästään ja kumarsi syvään.
-- Tahdotko sinä jotain? kysyi kuningas.
-- Olisihan minulla pieni pyyntö, vastasi poika, Minulla olisi tuuma,
johon minä tarvitsisin rahaa ja nyt minä pyytäisin armolliselta
kuninkaalta kolme sataa hopearahaa lainaksi. Minä maksaisin ne kyllä
sitten takaisin oikein korkojen ja hyvitysten kanssa.
-- Tuossa on sinulle pyytämäsi rahat, sanoi kuningas. Mutta jollet
kuukauden päästä ole takaisin maksanut, niin annan vetää sinut hirteen.
Ja kuningas antoi pojalle kolme sataa hopearahaa. Silloin poika meni
sepän luo ja sanoi:
-- Tee minulle vaskesta lekkeri, niin suuri, että sinne mies sisään
mahtuu ja minä maksan sinulle siitä sen, minkä sinä pyydät.
-- Alle kolmen sadan hopearahan en minä sitä tee, sanoi seppä.
-- Sen saat, sanoi poika ja antoi hänelle kuninkaan hänelle lainaamat
rahat.
Kun lekkeri oli valmis, niin sanoi poika sepälle:
-- Nyt minä menen sinne sisään, ja sinä saat kuljettaa sen kuninkaan
linnaan, mutta kellekään et saa sanoa, että minä olen siellä. Jos
kuningas tahtoo pitää lekkerin linnassa, niin sano, että se maksaa sata
hopearahaa vuorokaudessa. Huokeammalla et saa antaa sitä heille.
Seppä pani lekkerin rattaille ja läksi kuninkaan linnaan. Kun hän sinne
pihamaalle pääsi, niin alkoi poika lekkerin sisässä kauniisti soitella.
Sen kuultuaan alkoivat kaikki kuninkaan linnan piiat ja rengit tanssia
iloissaan. Kun kuningas kuuli linnan pihalta sellaista iloa, niin
katsoi hän ikkunasta ja sanoi:
-- Mitä peliä siellä minun pihallani pidetään?
Hän juosta kippasi pihalle ja kun hän sinne pääsi ja kuuli iloisen
soiton, niin ei hän voinut enää itseään hillitä, vaan sieppasi hän
paksuimman kyökkipiian ja läksi hänen kanssaan tanssimaan niin että
liepeet heiluivat. Pian oli koko hovikansa kartanolla tanssimassa ja
ilo ja riemu oli suuri.
-- Tämän minä tahdon saada tyttäreni makuuhuoneeseen yöksi, sanoi
kuningas, sillä jollei hän tällaisesta iloisesta musiikista niin
riemastu, että hän sen kuultuaan tanssii ja lopulta nukkuu, niin sitten
on ihme ja kumma.
Hän kysyi sepältä, paljoko tämä tahtoi lekkerin vuokraamisesta yöksi.
Kun seppä sanoi, että se maksaa sata hopearahaa, niin kuningas ensin
aivan kauhistui sellaista vuokran suuruutta, mutta maksoi lopulta, ja
vaskilekkeri vietiin illalla kuninkaantyttären makuuhuoneeseen.
Kun poika huomasi joutuneensa kuninkaan tyttären huoneeseen, niin alkoi
hän soitella niin kauniisti kuin hän taisi ja kun hän siinä oli
hetkisen soitellut, niin vaipui kuninkaan tytär uneen. Poika raotti
lekkerissä olevaa pientä ovea ja tuli huoneeseen ja kun hän kumartui
katsomaan vuoteella lepäävän neitosen puoleen, niin ei hän voinut
silmiään enää hänestä pois kääntää, niin kaunis hän oli. Hän suuteli
kuninkaan tytärtä, mutta tämä oli niin sikeässä unessa, ettei hän siitä
herännyt.
Kauan aikaa poika katseli kuninkaan tytärtä, vasta kun aamu vihdoin
alkoi akkunoita kullata, meni hän takaisin vaskilekkeriin piiloon.
Kuningas tuli aamulla katsomaan, miten hänen tyttärensä oli nukkunut.
Hän sai kauan aikaa tyttöä ravistella, ennenkuin sai hänet valveille.
-- Kun hän nukkuu kerrankin, niin nukkuu hän niin, ettei hän tahdo
laisinkaan herätäkään, sanoi hän. Kun kuninkaan tytär heräsi, niin oli
hän tullut entistään paljon kauniimmaksi ja iloinen hän oli, niin että
kuningas ilosta itki kauan aikaa.
Seuraavaksi yöksi kuningas taas vuokrasi sadasta hopearahasta
vaskilekkerin tyttärensä huoneeseen. Poika soitteli entistään
kauniimmin. Ensiksi niin iloisesti, että kuninkaan tytär ei voinut
hillitä itseään vaan alkoi tanssia, ja kun hän oli tanssinut kauan
aikaa, niin oli hän niin uupunut, että hän kaatui vuoteelleen ja vaipui
sikeään uneen. Silloin poika taas tuli lekkeristä ulos, ja kun
kuninkaan tytär oli niin sikeässä unessa, niin kumartui hän hänen
puoleensa ja alkoi häntä ihailla. Siinä unissaan kuninkaan tytär kyllä
tunsi, että joku häntä suuteli, mutta hän oli niin uupunut, ettei hän
jaksanut silmiään avata. Aamun koittaessa poika taas kätkeytyi
lekkeriin.
Mutta kuninkaan tytär oli koko päivän mietteissään, sillä hänhän
muisteli yöllä tunteneensa jonkun häntä suudelleen ja päätti hän päästä
siitä selville. Illalla, kun lekkeri taas tuotiin hänen huoneeseensa,
ja poika sen sisällä alkoi soittaa, niin tanssi hän kyllä mutta
varovasti, jotta hän ei liiaksi väsyisi. Sitten hän heittäytyi
vuoteelle ja oli uneen vaipuvinaan. Poika tuli lekkeristä ja tuli
kuninkaan tyttären luo ja alkoi häntä suudella. Neito ei avannutkaan
silmiään, mutta kun poika, joka jo kaksi yötä oli saanut valvoa,
vihdoin vaipui uneen, niin avasi kuninkaantytär silmänsä ja näki
huoneessaan kauniin nuoren miehen. Siinä hän nyt vuorostaan katseli
mielihyvillään kaunista nukkuvaa poikaa. Lopulta hänkin väsyi ja vaipui
uneen.
Tuli aamu ja kuningas hiipi hiljaa katsomaan, miten hänen tyttärensä
nukkui. Mutta voi hänen kauhuaan, kun hän näki tyttärensä huoneessa
nukkuvan nuoren miehen.
Kuningas riensi heti apua hakemaan. Kun hän oven sulki, niin paukahti
se kiinni, ja molemmat nuoret heräsivät siihen. Silloin poika
kiireimmän kautta karkasi ikkunaan ja hyppäsi siitä pakoon.
Kun kuningas palasi sotamiesten seurassa tyttärensä huoneeseen, niin
oli poika jo kaukana.
Kuningas oli niin suuttunut, että hän oikein pihisi ja kipenöitsi, Hän
komensi heti kaikki sotilaansa ajamaan poikaa takaa ja tuomaan hänet
tuomittavaksi.
Poika pakeni ensin sepän luo ja peri häneltä ne kolmesataa hopearahaa,
jotka hän oli saanut lekkerin vuokraamisesta, ja läksi sitten pakoon.
Mutta kuninkaan lähettämät sotamiehet saivat hänet lopulta kiinni ja
toivat hänet kuninkaan eteen.
Kuningas oli niin kiukkuinen, ettei hän tietänyt kummalla jalalla olisi
seisonut.
-- Vai sinä sillä tavoin hankit itsellesi pääsön minun tyttäreni
makuuhuoneeseen, huusi hän. Tunnenpa sinut jo ennestään, sillä olen
sinulle lainannut rahojakin kuukausi sitten ja jollet heti niitä maksa
takaisin, niin annan sinun roikkua köyden jatkona.
-- Sinne saatte panna kenen muun tahdotte, sillä tässä ovat rahat,
sanoi poika ja antoi kuninkaalle ne kolmesataa hopearahaa, jotka
kuningas oli sepälle antanut.
Kuningas aikoi kuitenkin viedä pojan hirteen, kun kuninkaan tytär
riensi apuun ja sanoi, että hän tahtoo pojan miehekseen. Kun kuningas
sen kuuli, niin kysyi hän pojalta:
-- Otatko hänet?
-- En huoli, vastasi poika.
Silloin kuningas suuttui niin, että hän ei vähään aikaan nähnyt mitään.
Mutta kun hän vihdoin sai sanan sanotuksi, niin hän käski pojan
pukemaan väkisinkin hääpukuun ja viettämään vihkiäisiä.
Olivat nekin häät, kun poikaa kuletettiin väkipakolla kirkkoon
vihittäväksi. Ja jotta hän ei hääpidoissa pääsisi karkaamaan, niin
sidottiin hän kiinni tuoliin ja kaksi sotamiestä pantiin häntä
vartioimaan. Mutta poika vain nauroi kaikelle tälle ja ärsytti yhä
enemmän kuningasta, joka suuttui lopulta niin, että kiusallakin
kruunasi hänet vielä valtakunnan toisen puolen kuninkaaksikin.
Mutta kun hääpidot olivat loppuneet, sanoi poika nuorelle vaimolleen:
-- Mielihalustahan minä sinut olen ottanut, mutta jos sen olisin
sanonut isällesi, niin ei hän olisi sinua antanut minulle, joka olen
tällainen köyhä poika. Kun häntä oikein ärsytin, niin teki hän juuri
niinkuin minä tahdoin.
Ja sille kuninkaan tytär ja poika nauroivat makeasti.
Ja vaskilekkeriä pidettiin kuninkaan hovissa suuressa kunniassa ja
siinä kuninkaan ja hänen kauniin vaimonsa lapset leikkivät. Ja vaikka
lekkeri olikin niin suuri, niin aikaa myöten eivät kaikki heidän
lapsensa mahtuneet sinne yhtaikaa.