Herkulesta hakartavi,
Että Eurytos ol' jäänyt
Häntä herjaeltuansa
Kokonansa kostamatta.
Eurytos ei esinnäkin
Heittänynnä Herkule'lle
Iolea ihanata
Kainaloiseksi kanaksi;
Waikka kohta uros voitti
Jousikiistassa kovassa,
Jonka ehdon isä itse
Pani kosioiden päälle;
Sekä sitte syyttömästi
Sanoi tätä sankaria
Raavahien ryöstäjäksi,
Warastavaksi voroksi,
Josta Herkuleski juuri
Waikka kohta vahingossa
Tappoi yhen ystävänsä
Iphito'n, Iolen veljen.
Tämän murha-työnsä tautta
Täytyi uljahan uroomme
Kumarrella kuninkaita
Sekä olla orjanaki.
Kaikki nämä kärsimykset,
Nämä pahat parsaukset,
Waati kostoa kovoa,
Hävitystä hirveätä.
Kohta kului kuusi vuotta
Sekä vuotta seitsemänki
Herkulelta harmissansa
Keyks kuninkaan hovissa.
Hyllus kasvoi kaunihiksi
Werevine veikkoinensa
Sekä sai jo sisarenki
Makarian mainittavan.
Saatuansa värvätyksi,
Hankituksi, haalituksi,
Hyvin suuren sotajoukon,
Poikaparven, parahimman,
Heitti uros herttaisensa
Lapsinensa laulamahan
Sekä lähti sotimahan
Eurytosta etsimähän.
Tämä kopea kuningas
Euboeassa elävä
Oli vielä Oikalian
Kaupungissa kaunihissa
Kolmen poikansa keralla
Kanssa kaiken perehensä
Hovissansa hohtavassa,
Kivilinnassa komeessa.
Onni oli uroholla
Matkassansa metelissä,
Sillä poikaparvi purki
Kivilinnan kokonansa;
Mutta itse mötki uros
Kurikalla kauhealla
Kuninkahan kuoliaksi,
Pojat pitkin penkereitä.
Tuli poltti tuprakassa
Koko kaupungin poroksi
Joka nurkan nuuskimalla,
Joka hökkelön hakien.
Impi ihana Iole,
Jonka tautta tapeltiinki,
Oli vielä kumman kaunis,
Kypsimmällänsä kukoisti.
Herkules sai haltuhunsa
Tämän ihanan Iolen
Sekä saalihitki suuret,
Kullat kaikki kaupungista.