Keskiajan luonne.
Vanhan ajan lopun ja uuden ajan alun välistä ajanjaksoa katsotaan
tavallisesti pimeäksi ja raa'aksi, ja monelta puolen se olikin
sellainen. Tavat olivat hurjat, yhteiskunta-järjestys vielä
vakautumaton, epäusko ja kaikenlainen taikuus vallitsi ja mahtavat
sortivat alempaa kansaa. Mutta olipa silloinkin olemassa voimakas,
turmeltumaton ihmispolvi, varsin kykeneväinen ottamaan vastaan
sivistysvirtain vaikutusta, jotka monelta taholta sattuivat yhteen.
Itämainen maailma heräsi uudestaan nuorentuneena islamin kautta. Siten
syntyi omituinen sivistyssuunta, joka vaikutti hedelmöittävästi myöskin
Europpaan. Länsimaiden elinvoimaiset kansat ottivat vastaan
muinaisklassillisen maailman rikkaan perinnön ja kartuttivat sitä; sen
yhteiskunta-muodot, lait ja kirjallisuus vähitellen jälleen juurtuivat
uuteen maanlaatuun; samalla kehittyi ja vahvistui germanialainen
yhteiskunta-elämä, varsinkin Kaarle Suuren tulevaisuuteen paljon
vaikuttavan työn sekä normannilaisretkien vaikutusten kautta. Koko tämä
elämä kasvoi kristinuskon puhdistavan vaikutuksen alaisena ja kirkon
turvissa. Mutta eri sivistysmuodoista, jotka siten monenmoisella
tavalla sattuivat yhteen, kehittyi myöskin sisällinen hajallisuus.
Muinaisklassillisia yhteiskunta-oloja muistuttavat vapaat kaupungit,
joissa myöskin oli suurin kykeneväisyys ottamaan vastaan muinaisen
maailman sivistystä. Germanialaisten muinaistapojen pohjalle kehittyi
läänityslaitos ja niistä riippui myöskin ritarilaitos. Kirkko,
johtajana paavi ja vierellänsä munkkilaitos, kehittyi ikäänkuin
erityiseksi yhteiskunnaksi, jolla oli suuret vallan vaatimukset.
Itämaat ja länsimaat, kehittyneet toistensa vastakohdiksi ja
erilaisista sivistyssiemenistä, joutuivat mahtavaan taisteluun
ristiretkien kautta ja samalla myöskin lähempään yhteyteen. Tämä
taistelu oli äärettömän tärkeä molempiinkin katsoen. Itämaiden voima
niissä karaistui, niin että sieltä mahtavin heimo saattoi voitollisesti
tunkeutua Europan alueelle. Länsimaissa alkoi suureksi osaksi
ristiretkein vaikutusten kautta sisällinen kuohunta, joka tuli ilmi
maallisen vallan taisteluna paavinvaltaa vastaan ja ritariston
taisteluna vapaita kaupunkeja vastaan. Yliopistojen vapautus ja kirkon
puhdistuksen enteet olivat myöskin tärkeitä ajanmerkkejä.
Suurenmoisilla keksinnöillä raivattiin tietä korkeammalle,
monipuolisemmalle kehitykselle. Uusien maanosain löydöillä laajensivat
länsimaiset sivistyskansat näköpiiriänsä ja kartuttivat
tulolähteitänsä.
Keskiajan lopulla on itämainen maailma mahtavana voimana, jonka
ilmauksena on Turkin valta. Länsimaissa uudistui muinaisklassillinen
elämä taiteen, tieteen ja kirjallisuuden alalla. Germanialaisesta
juuresta kasvanut omituinen yhteiskunta-elämä nuorentui ja muodostui
uudestaan, ja sen voima yhä enemmin kokoutui järjestävän ruhtinuuden
käsiin. Kristillisen kirkon puhdistus tuli aikakauden tärkeimmäksi
asiaksi.