Helka-virsiä, joita juhlassa laulettiin, eroitettiin neljä: paitsi
Alkuvirttä, Mataleenan, Inkerin ja Annikaisen virret. Niinkuin jo
nimistä näkyy, olivat siis laulun esineet, samoin kuin itse
laulajatkin, nuoria neitosia, joiden seikat esitettiin joko
varoittavana tai kehoittavana esimerkkinä. "Alkuvirsi", kertoo
Gottlund, "viritetään aina ensiksi, jonka jälkeen neitoset keskenänsä
neuvottelevat, mikä noista kolmesta romanssista olisi esitettävä;
tavallisesti lauletaan Mataleenasta ensimmäisenä iltana, Inkeristä
toisena ja Annukaisesta kolmantena. Kylän nuoret tyttöset laulavat
näitä virsiä tunteellisesti ja innostuneesti, usein kyynelsilmin; sillä
sovittamatta niitä suorastaan omaan elämäänsä, täytyy heidän kuitenkin,
kertoessaan kolmen neidon erilaatuisista esikuvista, ajatella lähinnä
omaa itseänsä".
Siitä tavasta, jolla näitä virsiä laulettiin, mainitsee Gottlund, että
"ainoasti kahdeksan etummaista neitosta virittävät värssyn eli säkeen,
jonka sitten muu kansanjoukko kertoo; toisinaan kahdessa eri otteessa:
niin nimittäin että sen ensin toistaa se osa juhlakulkuetta, joka käy
lähinnä laulajia, ja sitten vielä kerran kaiun tapaan kaukaisempi
väkijoukko. Kun sitä paitsi laulua toimitetaan hyvin hitaasti ja
pitkäveteisesti, surullisella ja jotenkin yksitoikkoisella nuotilla,
niin noiden monistamisien kautta tämä tuntuu yhä enemmän pitennetyltä
ja venytetyltä".
Mainitut Helka-virret noudattavat kaikki vanhaa suomalaista runomittaa
kahdeksantavuisine säkeineen ja säkeenkertoineen. Mutta niillä on
lisäksi jotakin, joka vastaa skandinaavilaisen kansanlaulun refrängia
eli yhä uudistuvaa jälkisäettä. Jokaisen säkeen jälkeen näet laulettiin
säännöllisesti: _kaunissa joukos_. Tämän alinomaisen lisäkkeen
muisteltiin ennen olleen täydellisen runosäkeen, jonka lyhennyksestä
Gottlund kertoo muistiinpanoissaan seuraavasti: "On monesti yritetty,
väkivaltaisestikin, hävittää Ritvalan vanhanaikaista Helan huutamista.
Papisto etupäässä ja ennen muita muuan provasti Forselius[10] oli
(urun) tuomiokapitulilta pyytänyt tämän vanhan pakanallisen menon
lakkauttamista. Mutta tuomiokapituli oli sen sallinut, kuitenkin
ehdolla ettei mainittaisi Jumalan nimeä siinä jälkisäkeessä, jota joka
säkeen välissä laulettiin: _Kaunis on joukossa Jumala_."
Helka-virsien sävelmään nähden on kuitenkin mahdoton uskoa jälkisäkeen
milloinkaan olleen nykyistä pitemmän. Niiden sävelmä on näet sama kuin
erään hengellisen suomalaisen kansanlaulun: "Mikä ompi yksi? j.n.e.",
joka on mukaelma keskiaikaisesta latinankielisestä.[11]
Täytyy siis olettaa, että pois jätetty sana Jumala on ollut kaunis
sanan _sijalla_, ja että jälkisäe on alkuansa, kuulunut: _Jumala on
joukos_. Mainitun kiellon jälkeen on ruvettu laulamaan: _kaunis on
joukos_. Sitä todistaa pieni kansantarina muutamasta Pälkäneen
isännästä, joka oli mennyt katsomaan Ritvalan Helka-juhlaa ja siellä
kuullut laulettavan: kaunis on joukossa; silloin oli röyhistänyt,
rintaansa siinä luulossa, että se muka häntä tarkoitti![12] --
Myöhemmin muuntui säe vielä siten, että kaunis sana tuli tarkoittamaan
laulavaa neitosten joukkoa.[13]
Helka-virsiä laulamaan, jatkaa Gottlund, "ovat neidot aina sisariltansa
oppineet, joten niiden esittäminen on voinut tähän asti vuosittain
uudistua. -- Puhutaan yleisesti, jos ei tässä kylässä, niin kuitenkin
sivukylissä, että kun Helka-laulu Ritvalassa lakkaa, silloin tulee myös
maailman loppu. Toinenkin taru löytyy, että siinä tapauksessa
_lakkaisivat Ritvalan pellot kasvamasta_".
Viimeksimainittua kansan käsitystä valaisee vielä
Lönnrotin tiedonanto.[14] Joku aika ennen hänen käyntiään olivat
kruununpalvelijat kieltäneet Helka-juhlan viettämisen. Mutta kansa oli
ollut kieltoon tyytymätön; sillä se luotti vanhaan sananparteen: "jo
sitte mailmakin loppuu, kuin _Ridvalan Helka ja Huittulan vainio_".
Sinä vuonna jäivät tosin Helka-virret esittämättä, mutta kun seuraavana
vuonna tuli maankasvusta kato, niin pidettiin tätä taivaan
rangaistuksena ja palattiin takaisin entiseen tapaan.
Reinholm ilmoittaa Helka-juhlaa pyhitetyn viimeisen kerran v. 1867,
vaan ei enää seuraavana vuonna, jolloin hän toisen kerran kävi
paikalla.[15] Suullisten tietojen mukaan sitä kuitenkin on vielä
myöhemmin vietetty.