Sääksmäen Ritvalan kylän halkaisee Hämeenlinnasta Tampereelle
Vanajaveden rantaa kiertävä maantie kahteen osaan, Yläkylään ja
Alakylään, jotka kumpikin Gottlundin käynnin aikana viettivät
Helka-juhlaa, toinen Karjuveräjän-mäellä, toinen n.k. Helka-vuorella.
"Muutoin", huomauttaa Gottlund ruotsinkielisissä muistiinpanoissaan,[5]
joihin hänen esityksensä Otavassa perustuu, "olivat molemmissa
paikoissa yhtäläiset menot, niin myös kumpaisellakin kylän osalla samat
laulut. Mainitaanpa heidän jonkun kerran yhdessäkin olleen. Eikä heitä
eroitakaan muu kuin peltomaa, joten toimivat aivan toistensa nähden".
Gottlundin kuvaus Helka-juhlasta on suuremman Alakylän viettämästä.
"Helka-tuorstaina vähää ennen auringon laskua kokoontuu kylän nuoriso
_Raitin ristille_ keskellä kylää, missä kaksi raittia eli kujaa kulkee
ristiin. Oikeastaan on tämä neitosten yhtymäpaikka, sillä juhla on
nimenomaan heidän vietettävänsä. Tosin on miesväkeäkin tilaisuudessa
saapuvilla, mutta aina niin että neitosille annetaan etusija. Entisinä
aikoina on kylän poikien ollut asia kokoontua n.k. Helka-vuorelle
valmistamaan kokkoa siellä kasvavista katajoista y.m.; vasta sitten
ovat miehissä palanneet kylään katsellakseen neitosten juhlanviettoa ja
kulkeakseen heidän mukanaan takaisin juhlapaikalle. -- Kun kaikki
nuoriso on koossa Raitinristillä, astuvat neitosten parvesta esiin
paraimmat laulajat ja järjestyvät määrättyihin riveihin, tavallisesti
kaksin rivin, neljä neitosta kumpaisessakin rivissä. Muu väki kulkee
heidän jäljissään, ensin naiset ja sitten vasta miehet. Toisinaan, kun
neitosten joukossa ei löydy riittävää määrää laulutaitoisia, otetaan
avuksi joku nuori nainenkin, joka edellisenä vuonna tai paria vuotta
ennen oli esiintynyt huomatuimpana laulajana. -- -- Laulaen liikkuu
koko jono ensin kirkolle päin (Tampereelle vievää) maantietä myöten
ainakin niin pitkälle kuin kylää ulottuu; sitten pyörähdetään takaisin
(Raitinristille) ja laulun yhä kajahdellessa jatketaan menoa vastaiseen
suuntaan (Hämeenlinnaan vievää) Huunan eli Montolan tietä Kurjen
ojalle[6] (kylän toiseen päähän); sieltäkin palattua (Raitinristille)
ja käytyä vähän matkaa (valtamaantien poikki menevää) Nuurolan tietä,
käännytään kolmannen kerran ja riennetään läpi kylän loivaa rinnettä
kohti, jolla on nimenä Helka-vuori,[7] vaikkei se oikeastaan mikään
vuori ole. Sinne ei kuitenkaan suoraapäätä nousta, vaan kuljetaan sen
ohi pitkin tietä Isonhaudan päähän,[8] josta viimeisen kerran
käännyttyä vihdoin saavutaan Helka-kentälle. -- -- Täällä päättyy juhla
tanssiin (entisinä aikoina) poikien tekemän tulen ympärillä, jonka
tavan kuitenkin maaherra jo kauvan oli kieltänyt, arvattavasti
tulen-vaaraa varoen, vaikkei sillä paikalla ollut sellaista mitenkään
pelättävissä. Tanssin ohella leikittiin etenkin juosten leskisillä
keskiyöhön, jonka jälkeen kukin hiljaisuudessa palautui kotiinsa."
Tätä "Helan huutamista" sanoo Gottlund Helatorstaista alkaen uudistetun
joka pyhäilta ja useimmiten myös pyhien aattoina aina Juhannukseen tai
Pietarin päivään (29/6) asti. Kaikista juhlallisin viettoaika oli
kuitenkin Helluntai,[9] jonka pyhinä kerääntyi Ritvalaan rahvasta ei
ainoastaan kaukaisemmista kylistä, vaan ulkopitäjistäkin. Myös
herrasväkeä oli usein tässä tilaisuudessa läsnä. Se oli suuri
kansanjuhla, jossa saattoi olla yht'aikaa koolla viidettäkin sataa
henkeä.