WANGEL. Eikä sitten koskaan enään.
ELLIDA (Hiljaa ja vavisten.) Oi, Wangel, -- varjele minua omalta
itseltäni.
WANGEL (Katsoo häneen tuskallisesti.) Ellida! Minä aavistan, -- tämän
takana on jotain muuta.
ELLIDA. Tenho siinä on.
WANGEL. Tenho --?
ELLIDA. Se mies on kuin meri.
(Menee hitaasti ja mietteissään puutarhan halki vasemmalle.
Wangel kulkee levottomana hänen rinnallaan ja katsoo häneen
tutkivasti.)