WANGEL. Tässä ei ole mitään mietittävää. Suorikaa tiehenne täältä.
TUNTEMATON (Yhä vaan Ellidalle.) Nyt menen laivassa sisävuonoon.
Huomis-yönä palaan ja silloin poikkeen taas luoksesi. Sinun täytyy
odottaa minua täällä puutarhassa. Sillä tahdon mieluimmin suorittaa
asian kahden sinun kanssasi, ymmärräthän.
ELLIDA (Hiljaa ja vavisten.) Kuulitko, Wangel!
WANGEL. Ole huoleti. Sen käynnin me kyllä estämme.
TUNTEMATON. Hyvästi siksi, Ellida. Huomis-yönä siis!
ELLIDA (Rukoillen.) Oi, ei, ei, -- älkää tulko huomisyönä! Älkää
palatko enään koskaan!
TUNTEMATON. Ja jos siihen mennessä suostut seuraamaan minua meren
toiselle puolen --
ELLIDA. Oi, älkää katsoko minuun noin!
TUNTEMATON. Tarkoitan vaan että jos, niin tulee sinun olla
matkakunnossa.
WANGEL. Mene sisään, Ellida.
ELLIDA. Minä en voi. Oi, auta minua! Pelasta minut, Wangel!
TUNTEMATON. Ajattele tarkoin, Ellida. Ellet huomenna seuraa minua, on
kaikki lopussa.
ELLIDA (Katsoo vavisten häneen.) Onko kaikki silloin lopussa
ainiaaksi --?
TUNTEMATON (Nyökäten.) Sitten ei sitä enään koskaan voi korjata,
Ellida. Minä en enään milloinkaan palaa näille maille. Et enään koskaan
näe minua. Etkä milloinkaan kuule minusta. Silloin olen sinulta
kuollut, kadonnut ainiaaksi.
ELLIDA (Hengittää levottomasti.) Oh --!
TUNTEMATON. Ajattele siis tarkoin, mitä teet. Hyvästi (Menee pois,
nousee yli aidan, seisahtuu ja lausuu:) Niin, Ellida -- laittaudu
matkakuntoon huomis-yöksi. Sillä silloin tulen sinua noutamaan. (Menee
hitaasti ja tyynesti polkua pitkin oikealle.)
ELLIDA (Katselee hetkisen hänen jälkeensä.) Vapaaehtoisesti, hän sanoi!
Ajattele, -- hän sanoi, että minun vapaaehtoisesti pitää seurata häntä.
WANGEL. Ole vaan rauhassa. Nythän hän on mennyt. Ja sinä et näe häntä
enään koskaan.
ELLIDA. Oi, kuinka voit niin sanoa? Tuleehan hän taas huomis-yönä.
WANGEL. Antaa hänen tulla. Mutta sinua hän ei ainakaan enää tapaa.
ELLIDA (Pudistaa päätään.) Oi, Wangel, älä luule, että voit estää
häntä.
WANGEL. Sen voin, ystäväni, -- luota vaan minuun.
ELLIDA (Mietteissään, kuulematta häntä.) Kun hän nyt on ollut täällä --
huomis-yönä --? Ja kun hän sitten on mennyt laivassa yli valtameren --?
WANGEL. Niin, mitä sitten?
ELLIDA. Sitten hän ei enään koskaan -- koskaan palanne?
WANGEL. Ei, rakas Ellida, siitä voit olla aivan varma. Mitä hän täällä
tekisi tämän jälkeen? Nythän hän sinun omasta suustasi on kuullut, että
sinä et tahdo olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Sitenhän siitä
on päästy.
ELLIDA (Itsekseen.) Huomenna siis. Tai ei enään koskaan.