"Näkövuorella". Näreikköä kasvava harju kaupungin ulkopuolella.
Taaempana näkötorni ja tuuliviiri. Suuria istuinkiviä on asetettu
tornin ympärille ja etualalle. Kaukaa perältä näkyy ulkovuono saarineen
ja esiinpistävine niemineen. Aavaa merta ei näy. Puolivaloisa kesäyö.
Punertava kajastus ilmassa ja etäisillä vuortenbarjanteilla.
Neliäänistä laulua kuuluu oikeanpuoleisilta rinteiltä.
Kaupungin nuorisoa, naisia ja herroja nousee parittain harjua myöten
oikealta, kulkevat tuttavallisesti keskustellen vahtitornin ohitse
poistuen vasemmalle. Heidän jälkeensä tulee Ballested, opastaen
ulkomaalaista matkailijaseuruetta, johon kuuluu sekä herroja että
naisia. Hänellä on kokonainen kantamus huiveja ja matkalaukkuja.
BALLESTED (Osoittaa ylöspäin kepillään.) Sehen sie, meine Herrschaften,
-- tuolla kaukana on vielä eräs Berge. Das wollen wir auch besteigen
und so davon alaspäin -- (Jatkaa englannin kielellä ja vie seuransa
vasemmalle.)
HILDE (Tulee reippaasti oikeanpuoleista rinnettä, pysähtyy ja katsoo
taakseen. Vähän ajan perästä myös Bolette samaa tietä.)
BOLETTE. Mutta, rakas Hilde, miksi juoksimme pois Lyngstrandin luota?
HILDE. Siksi että minä en voi kulkea niin kiusottavan hitaasti. Kas,
kas, kuinka hän kömpii tuolla jälessämme.
BOLETTE. Oh, tiedäthän miten heikko hän on.
HILDE. Luuletko että se on kovinkin vaarallista?
BOLETTE. Luulen, varmasti.
HILDE. Hänhän oli isän luona iltapäivällä. Tahtoisinpa tietää, mitä isä
hänestä arvelee.
BOLETTE. Isä sanoi että hänessä on alulla keuhkojen kovettuminen tai
jotain sellaista. Hän ei elä vanhaksi, sanoi isä.
HILDE. Sanoiko hän niin! Ajatteles -- minä arvelin ihan samaa.
BOLETTE. Mutta älä Herran tähden anna hänen huomata mitään.
HILDE. Oh, kaikkea sinä luuletkin. (Puoliääneen.) Kas niin -- nyt on
Hannu kompuroinut ylös. Hannu -- eikö totta, -- hänestä näkyy jo
päältäpäin, että hänen nimensä on Hannu.
BOLETTE (Kuiskaa.) Ole nyt järkevä! Muista se!
LYNGSTRAND (Tulee oikealta päivänvarjo kädessä.) Pyydän anteeksi, hyvät
neidit, vaan minä en päässyt niin nopeaan kuin te.
HILDE. Oletteko nyt saanut päivänvarjonkin?
LYNGSTRAND. Se on teidän äitinne. Hän käski käyttämään sitä keppinä,
sillä omaani en tullut ottaneeksi mukaan.
BOLETTE. Vieläkö he ovat siellä alhaalla? Isä ja muut?
LYNGSTRAND. Ovat. Isänne pistäysi ravintolaan, ja muut istuvat
ulkopuolella soittoa kuulemassa. Mutta sitten aikovat he kiivetä tänne,
sanoi äitinne.
HILDE (Katsoo häneen.) Nyt olette kai hyvin uupunut?
LYNGSTRAND. Niin, tuntuu kuin olisin hieman uupunut. Luulenpa tosiaan,
että minun täytyy istahtaa vähäksi aikaa. (Istuu kivelle.)
HILDE (Hänen edessään.) Tiedättekö, että myöhemmin tanssitaan tuolla
alhaalla soittolavalla?
LYNGSTRAND. Kyllä kuulin puhuttavan siitä.
HILDE. Teistä kai on hauska tanssia?
BOLETTE (Poimii kanervikosta kukkasia.) No mutta Hilde, anna nyt herra
Lyngstrandin edes hengähtää.
LYNGSTRAND (Hildelle.) Niin, neiti, minä tanssisin mielelläni -- jos
vaan voisin.
HILDE. Niinkö. Ettekö ole koskaan opetellut?
LYNGSTRAND. En, en ole opetellutkaan. Mutta en minä oikeastaan sitä
tarkoittanut. Tarkoitin, etten voi rintani tähden.
HILDE. Tuon vamman vuoksi, jonka sanotte saaneenne.
LYNGSTRAND. Niin, vamman vuoksi.
HILDE. Oletteko kovin huolissanne tuon vamman tähden?
LYNGSTRAND. Enkä. Sitä en juuri voi sanoa. (Hymyilee.) Luulen että
ihmiset juuri siitä syystä ovat niin hyviä ja ystävällisiä minua
kohtaan.
HILDE. Niin! ja eihän se niin vaarallinen vamma olekaan.
LYNGSTRAND. Ei, ei lainkaan vaarallinen. Niin ymmärsin isännekin sanat.
HILDE. Ja paraneehan se, kunhan vaan pääsette matkustamaan.
LYNGSTRAND. Paranee tietysti.
BOLETTE (Ojentaa kukkaset.) Kas tässä herra Lyngstrand, pistäkää ne
napinläpeen.
LYNGSTRAND. Oi, tuhannen kiitosta, hyvä neiti! Te olette liian hyvä
minua kohtaan.
HILDE (Katsoo alas oikealle.) Tuolta he nyt tulevat tietä myöten.
BOLETTE (Katsoo samaanne.) Kunpa vaan tietäisivät, mistä tie kääntyy.
Ei, nyt menevät he väärään suuntaan.
LYNGSTRAND (Nousee.) Minä juoksen tienhaaraan ja huudan heille.
HILDE. Saattepa silloin huutaa keuhkojen täydeltä.
BOLETTE. Ei, älkää menkö. Väsytätte vaan turhaan itseänne.