HILDE (Muristen.) Mokomakin hölmö!
WANGEL (Tuskallisen neuvottomasti Ellidalle.) Hm. -- Niin, näetkös. --
Minä vakuutan sinulle, rakas, hyvä, kallis Ellida --
ELLIDA (Keskeyttäen.) Tulkaa nyt, pikkutytöt! Panemme minunkin
kukkaseni tuonne toisten joukkoon (Menee verannalle.)
BOLETTE (Hiljaa Hiidelle.) Hän on sittekin pohjaltaan hyvä.
HILDE (Puolikovaa, näyttää äkäiseltä.) Mukamas! On olevinaan tehdäkseen
isälle mieliksi.
WANGEL (Verannalla, puristaa Ellidan kättä.) Kiitos -- kiitos! Sydämeni
kiitos tästä, Ellida!
ELLIDA (Järjestää kukkia.) Mitä vielä -- miksen minäkin olisi mukana
koristamassa -- äidin syntymäpäiväksi?
ARNHOLM. Hm. -- (Menee Wangelin ja Ellidan luo. Bolette ja Hilde jäävät
puutarhaan.)