BALLESTED (Maalaa.) Tuo saarten välinen vuono tässä olisi maalattava.
LYNGSTRAND. Niin näkyy.
BALLESTED. Puuttuu vielä henkilökuva. Täällä kaupungissa ei saa
minkäänlaista mallia käsiinsä.
LYNGSTRAND. Tuleeko siihen joku henkilö?
BALLESTED. Tulee. Tuohon hietikolle tulee puolikuollut merenneito.
LYNGSTRAND. Miksi puolikuollut?
BALLESTED. Hän on nähkääs eksynyt merestään eikä osaa sinne takaisin.
Ja niin hän menehtyy tuohon haaleavetiselle matalikolle.
LYNGSTRAND. Niinkö? Omituinen aihe.
BALLESTED. Tämän talon rouva sen aiheen minulle keksi.
LYNGSTRAND. Ja minkä panette taulun nimeksi, kun se valmistuu?
BALLESTED. Olen ajatellut nimeksi "Merenneidon kuolema".
LYNGSTRAND. Se sopii hyvin. Siitä tulee varmaan jotain erinomaista.
BALLESTED (Katsoo häneen.) Taidatte olla asiantuntija?
LYNGSTRAND. Maalariko, tarkoitatte?
BALLESTED. Niin.
LYNGSTRAND. En, en ole. Mutta minä aion kuvanveistäjäksi. Nimeni on
Hans Lyngstrand.
BALLESTED. Vai kuvanveistäjäksi? Niin, niin kuvanveisto on sekin soma
ja näppärä taide. Luulenpa muuten nähneeni teidät pari kertaa kadulla.
Oletteko jo kauvankin ollut täällä?
LYNGSTRAND. Vain parisen viikkoa. Mutta jäisin halusta koko kesäksi.
BALLESTED. Nauttimaan kylpyelämän virkistystä. Niinkö?
LYNGSTRAND. Niin. Minä koetan täällä jälleen päästä voimiini.
BALLESTED. Oletteko kivuloinen?
LYNGSTRAND. Olen vähän heikonläntä. Mutta ei se ole sen vaarallisempaa.
Minua vaivaa jonkunlainen hengenahdistus.
BALLESTED. Noo, -- eihän se ole kipu eikä mikään! Muuten, voisittehan
kääntyä jonkin taitavan lääkärin puoleen.
LYNGSTRAND. Olen aikonut puhua siitä tohtori Wangelille, kun vaan saan
sopivan tilaisuuden.
BALLESTED. Niin, tehkää se (Katsoo vasemmalle.) Tuolta tulee taas
höyrylaiva. Ja ihmisiä täpösen täynnä. Matkailijatulva on täällä
kasvanut huimaavaa vauhtia viime vuosina.
LYNGSTRAND. Niin, täällä näyttää olevan kovin vilkas liike.
BALLESTED. Kesävieraita täällä kuhisee kaikki paikat. Pelkään todella,
että kelpo kaupunkimme menettää rauhallisen leimansa tämän vieraan väen
kautta.
LYNGSTRAND. Oletteko syntyisin tästä kaupungista?
BALLESTED. Enkä ole. Mutta minä olen akla-aklimatiseerautunut tähän.
Olen kiintynyt tänne ajan ja tottumuksen siteillä.
LYNGSTRAND. Olette siis jo kauan täällä asunut?
BALLESTED. Noin seitsemän-, kahdeksantoista vuotta. Jouduin tänne
Skiven teatteriseurueen mukana. Mutta sitten sattui rahallisia
vastoinkäymisiä. Ja seurue hajosi. Jokainen meni omalle taholleen, mikä
minnekin.
LYNGSTRAND. Mutta te jäitte tänne?
BALLESTED. Minä jäin tänne. Ja hyvä että niin kävi. Siihen aikaan,
nähkääs, harrastin koristemaalarin ammattia.
BOLETTE (tuo huoneesta keinutuolin verannalle. Puhuu huoneeseen päin.)
Hilde, katsohan missä isän kirjailtu jakkara on.
LYNGSTRAND (Menee verannan luo, tervehtää.) Hyvää huomenta, neiti
Wangel!
BOLETTE (Kaiteen ääressä.) Kas vaan, tekö siellä, herra Lyngstrand?
Hyvää huomenta! Anteeksi, minä menen hetkiseksi -- minun pitää vain --
(Menee huoneeseen.)
BALLESTED. Te tunnette tohtorin perheen?
LYNGSTRAND. Hiukan. Olen tavannut neidit silloin tällöin vieraissa. Ja
sitten puhelin vähän rouvankin kanssa taannoin, kun kuuntelimme soittoa
"Näkövuorella". Hän kehoitti minua käymään talossa.
BALLESTED. Tiedättekö, sitä tuttavuutta teidän pitäisi viljellä.
LYNGSTRAND. Minä olenkin aikonut käydä heitä tervehtimässä. Tehdä
pienen visiitin. Kunhan keksisin sopivan tekosyyn.
BALLESTED. Tekosyyn -- mitä vielä -- se on tarpeetonta (Katsoo
vasemmalle.) No, helkkari! (Kerää kapineensa.) Laivahan on jo
laiturissa. Minun pitää joutua ravintolaan, ehkä joku tulijoista
tarvitsee minua. Minä, nähkääs, olen myös parturi.
LYNGSTRAND. Tehän olette kovin monipuolinen mies.
BALLESTED. Niin, pikkukaupungissa täytyy ak-aklimatiseerautua monelle
alalle. Jos siis satutte tarvitsemaan jotain parturinalaan kuuluvaa,
hiusöljyä tahi muuta sellaista, niin kysykää vaan tanssinopettaja
Ballestedia.
LYNGSTRAND. Tanssinopettaja?
BALLESTED. Tahi soittokunnan johtajaa, jos niin tahdotte. Tänä iltana
meillä on soittajaiset "Näkövuorella". Hyvästi, hyvästi! (Menee
kapineineen puutarhan portista ja tietä pitkin vasemmalle. Hilde tulee
verannalle, jakkara kädessä. Bolette tuo lisää kukkia. Lyngstrand
tervehtää Hildeä puutarhasta.)
HILDE (Kaiteen luona, vastaamatta tervehdykseen.) Bolette kertoi, että
te tänään olette uskaltanut tulla jo aidan sisäpuolelle.
LYNGSTRAND. Niin, minä rohkenin astua vähän sisäpuolelle.
HILDE. Oletteko ollut aamukävelyllä?
LYNGSTRAND. En -- tänään en tullut kävelleeksi.
HILDE. Oletteko ollut uimassa sitte?
LYNGSTRAND. Olen. Aamulla käväsin meressä. Näin teidän äitinne myös
tuolla alhaalla. Hän meni uimahuoneeseensa.
HILDE. Kuka meni?
LYNGSTRAND. Äitinne.