— Näin kutsuttunahan voi tulla tapaamaan miestä! — sanoi Eino Leino
kerran seuraavana syksynä astuessaan huoneeseeni. — Älä luule, että
olen välinpitämätön tästä uudesta tilanteesta, mutta arvaan, että
kaikki rautasi hehkuvat. En ole tahtonut häiritä.
— Eihän minulla ole aikaa seurusteluun ennen "Hjortin" ensi-iltaa.
— Nytpä sulla ei taida olla sitä ikuista työnpuutetta — vai? —
keskeytti Leino iloisena.
— No ei! — myönsin hyvilläni. — Mutta ei ole pahasti ajan puutettakaan.
— Aloitan päiväni seitsemältä aamulla ja lopetan kymmeneltä illalla.
Jättäkäämme kuitenkin ahkeruudesta puhuminen tuonnemmaksi, että nähdään
tulokset. Minulla on eräs asia. Olen ehdottanut Castegrénille, että
Ruotsalainen Teatteri rupeaisi ilmoittamaan myöskin Päivälehdessä.
Hän on suostunut sillä ehdolla, että lehteen pannaan myöskin uutiset
näytännöistä ja että lehdessä ryhdytään arvostelemaan teatterin
esityksiä. Mitä arvelet?
— Jämtti on! — sanoi Leino vilkkaasti. — Olen samaa ajatellut ja
puhunut niin paljon Erkon kanssa, että voimme pitää asian ratkaistuna
ilman muuta. Lehden huomio teatteria kohtaan alkaa samasta päivästä,
jona ilmoittaminen alkaa. Tämä tulee olemaan ilahduttava tapaus ja
merkitsee olojen laajentumista.
— Eräillä tahoilla en sen luulisi synnyttävän myötämielisyyttä —
— Kerran saavat niilläkin tahoilla ottaa lusikan kauniiseen käteensä,
— keskeytti Leino. — Apropos! Muistin tässä erään tapauksen. Oletko
kuullut uutisia Pariisista? Vaikka tapahtuihan se jo keväällä, silloin
kun Bergbom sai tiedon liittymisestäsi Ruotsalaiseen Teatteriin.
— Siitä en ole kuullut mitään! Mutta arvaan, että uutinen oli paha.
Suuttui ehkä? — puhelin välinpitämättömänä.
— Raivostui! — sanoi Leino. — Niin julmasti kuului raivostuneen, että
sai lievän halvauskohtauksen. Väitetään, että näin oli Bergbom vasten
tahtoaankin pakotettu tunnustamaan, mitä sinun erosi merkitsi ja
minkä tuhon kansalliselle taiteelle teki liittymisesi Ruotsalaiseen
Teatteriin — kaiken vaikutusvallan ulkopuolelle. Pahin kolaus kai oli
se, että "hän ei tullut takaisin".
— Luulen, että tämä sairauskohtaus vaikuttaa minuun ikävämmin kuin mitä
minun kadulle-joutumiseni vaikutti häneen.
— Ehkä kuitenkin samoista syistä, — hymähti Leino. — Onhan ikävää, kun
kohtalo sekaantuu peliin ja vie vastustajan pois kynsistä.
— Niin, — sanoin vakavasti. — Niinkin voi olla, vaikka en koskaan
ole Bergbomia vastustanut. Nyt kaikkein vähimmin! Hän tuntuu minulle
ihmeellisen kaukaiselta. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, ja se on
välttämätöntäkin, sillä minulla on nyt kaikki yhden kortin varassa.
Tähän mennessä on voittoni vain näennäinen. Kohta saadaan nähdä,
kaadunko vai jäänkö seisomaan.
— Tiedä, että meitä on paljon, jotka uskomme sinuun! — kivahti Leino. —
Älä rupea tunteilemaan ja filosofoimaan!
— Tunnetko Ruotsalaisen Teatterin valioväkeä? — kysyin äkkiä. — Sen
etevin kaarti tulee mukaan ensimmäiseen tuleeni, ja voit uskoa, että
siinä on tosi kynnessä.
— Totta sen pitää ollakin! — sanoi Leino puolileikillä. — Emme me heitä
pelkää.
— Pelkää pois vain! — sanoin naurahtaen. — Heillä on yliote
kielenkäytössä. Jos ansioitani ei huomattu Arkadiassa, niin ainakin nyt
tullaan huomaamaan puutteeni.
— Yleisö ei tule kuulemaan puutteita siinä tai tässä! — ärähti Leino.
— Se tulee seuraamaan paloa näyttämöllä. Ja se saa nähdä millä tavoin
roolissa paletaan. Jos en olisi nähnyt sinun Hjortiasi, niin saisit
pian minut itkemään puolestasi. Jätetään tämä! Tunnen liian hyvin sinun
pessimismisi aina ennen ensi-iltaa. Sano paremminkin, - millaiselta
muuten tuntuu uusi ympäristösi!
— Herttaisia ovat — minkä työltäni olen huomannut —
— Niin, — nauroi Leino. — Minkä olet huomannut! Sinä tietysti vain
pusket työtä katsomatta oikeaan tai vasempaan.
— Siellä saakin rauhassa puskea —
— Niin, niin, — pilaili Leino edelleen. — Sitten ymmärrän, että
olet ihanteellisessa ympäristössä. No, leikki sikseen! Olen kuullut
muiltakin, että siinä talossa todellakin tehdään työtä. Nyt jätän
sinut, kun sain kuulla, että kaikki viittaa suureen voittoon.
— Senkö käsityksen sait? — kysyin harmistuneesti naurahtaen.
— Sen! — ilakoi Leino poistuessaan. — Ainoastaan uuden ympäristösi
vuoksi olin vähän levoton. Mutta koska et sitä oikeastaan ole vielä
huomannutkaan, niin ei ole syytä huolehtia siitä sen enempää.
4.