— Ei! — sanoi Eino Leino hyvin vakavasti, kun kehoitin häntä
lähettämään vastavalmistuneen "Sota valosta"-näytelmänsä
käsikirjoituksen Bergbomille. — Älä unohda "Carinuksen" kohtaloa! Tein
silloin tyhmästi, kun sen luovutin. En ottanut varteen edellisten
tapahtumain opetuksia. Numersista asti on huomattavissa, että näytelmän
käsikirjoitus voi joutua kiistan aiheeksi teatterin ja kirjailijan
välillä. Painettu kirja sitävastoin ei voi enää synnyttää holhoomisen
halua tekijää kohtaan. Annetaan näytelmän ilmestyä painosta ilman
muuta! Silloin säilyn tarpeettomista tekijäkumppanuuksista ja
joutavista ehdotuksista sinne ja tänne.
— Onhan se niinkin! — myönsin empimättä. — Ajattelinkin vain kohteliaan
muodon täyttämistä, varsinkin kun tiedämme, että Bergbom ei ole suopea
sinua kohtaan.
— Suopeako? — naurahti Leino. — Näinhän "Johan Wilhelmin"
hylkäämisestä, että näyttämölle pääsemiselleni pannaan esteitä. Sehän
ei ole enää epäsuopeuttakaan. Onhan se selvää torjumista.
— Ja siitä huolimatta näytellään "Johan Wilhelm" tänä keväänä
Arkadiassa! — sanoin hymyillen.
— Siihen ei sinunkaan vaikutusvaltasi mahda riittää! - sanoi Leino
epäillen ja hämmästyen.
— Vaikutusvaltaniko? Sellaista ei minulla ole penninkään edestä, mutta
sen sijaan on minulla valta näytellä tuo näytelmä lahjanäytännössäni.
Ja sen teen, jos suostut.
— Tiedäthän, ettet tarvitse suostumistani! — huudahti Leino iloisesti.
— Onhan sinulla oikeus tehdä näytelmälle mitä ikinä haluat. Mutta
resetissähän ovat tulot pääasia! Mitä siitä sanot?
— Sanon, että otan luovuttamani "Tukkijoen" takaisin siksi kerraksi.
Mutta onhan selvää, etten voi esiintyä ainoastaan siinä. Olen ajatellut
panna "Johan Wilhelmin" esikappaleeksi. Täytyyhän resetissä olla vähän
taidettakin eikä vain rahan pyydystämistä.
— Bergbom loukkaantuu varmasti siitä, että minun nimeni tulee ohjelmaan
vastoin hänen tahtoaan.
— Eikö mitä! — selitin vastaan. — Tämä on asia, joka on hänen
päätösvaltansa ulkopuolella, kun laitokselle ei koidu siitä kuluja.
Mutta jos ajattelet jonkun loukkaantumista, niin ajattele sitten uutta
näytelmääsi! Jos et halua sitä tarjota käsikirjoituksena, niin se ei
ole mielestäni kohtuullista.
— Sinähän tarjosit oman näytelmäsi "Mestari Garpin"! — pilaili Leino.
— Mitä siitä hyödyit? Olisit nyt vasta tarjonnut, kun se ilmestyy
kirjana, niin olisit päässyt vaivasta.
— Muistakaamme, että Bergbom on tottunut siihen, ettei ole mitään
suomalaista näytelmistöä ilman häntä —
— Siinä on paljon perää, — keskeytti Leino. — Me ainakaan emme halua
riistää häneltä ansioita. Mutta siitä ei seuraa, että näytelmäin
käsikirjoituksista on ennen painatusta neuvoteltava. Joissakin
tapauksissa sellainen on voinut olla tarpeellista ja hyödyllistäkin,
mutta se ei voi jatkua. Ymmärräthän, että kerran täytyy sellaisen
holhoojavallan loppua.
— Ymmärrän kyllä, - myönsin miettien. — Mutta kun Bergbom huomaa, että
se on loppunut, huomaa hän myös jotakin muuta.
— Mitä sitten?
— Silloin hän huomaa olevansa suomalaisen näytelmäkirjallisuuden
ulkopuolella! Luulen, ettei hän vielä ole tullut sitä havainneeksi.
— Ehkä ei. Olkoon onnekseen, - puheli Leino ja siveli leukaansa
rauhallisesti. — Mutta se ei käy, että kaikki kirjailijain pyristelyt
ikeen alla leimataan rettelöimiseksi ja vieläkin pahemmaksi. Niin
tehtiin Numersille ja Canthille! Erkko on ollut ensimmäinen viisas ja
ensimmäinen omintakeinen. Hän on ensin painattanut ja vasta sen jälkeen
puhunut esittämisestä.
— Niin on ollut, — kiirehdin sanomaan. — Mutta luulen, että yksi
tapaus ei ole valaissut tulevaisuutta. Luulen, että Bergbom pitää sen
erikoisena poikkeuksena eikä pane siihen mitään merkitystä, elleivät
Erkon tapaukset ala uudistua.
— Johan sinä itse uudistat sellaisen "Mestari Garpissa". Tarjosit
käsikirjoituksen, josta et ole saanut minkäänlaista vastausta, ja siitä
huolimatta julkaisit näytelmäsi.
— Minä kuitenkin tarjosin ja annoin käsikirjoituksen! — väitin vastaan.
— En sivuuttanut Bergbomia. Enkä haluaisi, että sinäkään sen tekisit.
— Eihän sitä enää voi auttaa, — sanoi Leino lyhyesti.
— Voi kyllä, jos tahdot tasoittaa tietä näytelmällesi, — sanoin
vilkkaasti. — Lähetä se käsikirjoitus, mikä sulia on hallussasi!
Mitä se tekee, vaikka painossa on uudelleen muokattu kappale.
Voithan samalla mainita, että helpompi on ehkä tutustua painettuun
kappaleeseen, joka pian on saatavissa.
— Miksi tahtoisit, että Bergbom ei saisi huomata todellisuutta?
Suomalainen näytelmärunous tulee kuitenkin kehittymään irralleen hänen
ohjauspiiristään. Kerran on hänen se pettymys kuitenkin koettava.
— Myönnät kai sentään, että sellainen pettymys on tuhoisa isku vanhalle
miehelle?
— Ja mitä sanot itsestäsi!? — naurahti Leino hämmästyen. - Työssäsi
ja taiteessasi olet iskenyt herkeämättä etkä ole koskaan pelännyt
kenenkään tuhoa. Jo aikoja sitten olet Bergbomin jättänyt suomalaisen
näyttelijätaiteen ja kielenkäytön ulkopuolelle! Mitä luulet sen
merkitsevän?
— Se voi merkitä minulle urani loppua, — sanoin vakavasti. — Mutta
sinulle tämä voi merkitä sitä, ettet pääse uran alkuunkaan. Nyt sanon
sinulle, mitä usein olet sanonut minulle: ajattele vain itseäsi!
Erkko teki suuren palveluksen suomalaisen näytelmäkirjailijan
itsenäisyydelle. Teki ilman seurauksia, sillä hän ei ollut torjuttavan
asemassa, vaikka ei suosiossakaan. Hän sai tahtonsa perille —
— Niin sai! — kivahti Leino. — Ja minä olen varma, että Bergbom saa
vielä katsella kummana sitä suomalaista näytelmistöä, johon hänellä
ei ole pikkusormenkaan osaa. On jo muitakin itsenäisiä kuin Erkko. On
Järnefelt, on Tavaststjerna, on —
— On, on! — keskeytin nopeasti. — Mutta siksipä juuri! Luulen asian
kulkevan ilman että tarpeettomasti heität hansikkaan. Muitten
toimenpiteitä ei pidetä taisteluvaatimuksina, mutta sinun pidetään.
Arvostelijan asemasi on vienyt siihen.
— No niin, — sanoi Leino pitkän vaitiolon jälkeen. — Jos lähettäisin
käsikirjoituksen, niin ainakaan ei siitä voisi syntyä kiistan aihetta,
sillä neuvottelemaan en ryhdy.
— Ei tietysti ole tarpeenkaan. Kirjan ilmestyminen ehkäisee sellaiset
yritykset. Ja mitä tulee siihen, että käsikirjoitukset ovat liiankin
usein olleet kiistojen aiheina, niin uskon, että tässä tapauksessa
käsikirjoitus poistaa kiistan aiheen.
— No niin, — sanoi Leino lopuksi. — Mietitäänpä seikkaa. Mietitään.
17.