Seuraavan syyskauden työ alkoi minuun nähden peräti kiinteästi, sillä
useat suuret roolini olivat myötäänsä esillä ja uudeksi tehtäväksi oli
annettu "Daniel Hjort".
Vaikka olin näytellyt tämän roolin aikaisemmin, ei se sellaisenaan nyt
enää minulle kelvannut. Valmistin roolin aivan uudelleen ja heitin
kaikki entiset saavutukseni sen porraspuiksi, niinkuin Eino Leino oli
sanonut edellisen vuoden Kullervosta.
Työskentelyni tarkkuutta ja suuntaa kuvannee parhaiten muuan pieni
ote niistä lukuisista ylistelevistä arvosteluista, jotka tämän roolin
näyttelemisestä eri aikoina lausuttiin: "— — jossa hän mitä vähimmillä
keinoilla sai aikaan mitä suurimpia vaikutuksia, puhaltaen sitä
paitsi pois koko entisen pateettisen perintätavan salamannopealla,
tuhatvivahteisella vuorosana- ja yksinpuhelutaituruudellaan".
Näytäntöillan menestys oli mahdollisimman täydellinen, ja
suosionosoitukset muistuttivat juhlanäytäntöä, vaikka ei ollut edes
tavallinen ensi-ilta. Olihan vain vanhan näytelmän uusinto.
Bergbom oli vakava ja tuli onnittelemaan näytännön loputtua.
— Näin ensikerran Daniel Hjortin! — sanoi hän ja poistui.
Tuntui kuin epäsuosioni olisi murtunut ja voittoni olisi tunnustettu.
Yleisön suosio ja ihastus kasvoivat näytelmää kohtaan kerta kerralta
niin rajusti, että tätä loppuun näyteltyä kappaletta voitiin esittää
yhdeksän kertaa melkein perätysten.
10.