Oli jo pimeä ja myöhäinen ilta, kun saavuin Leipzigin asemalle. Ei
tuntunut erikoisen miellyttävältä katsella huonosti valaistua ja
uppo-outoa kaupunkia edessään, ilman vähintäkään tietoa, mitä suuntaa
kohti lähtisi ajamaan asuntoa etsimään.
Ajettiin erään kulman ohi. Kadun risteys oli tupaten täynnä väkeä.
Hevosen oli kuljettava käyden. Mitä ihmettä ne ihmiset tekivät? Viulu
vinkui ja klarinetti kirkui. Nehän tanssivat! Kivikadulla ja keskellä
yötä!
— Mitä tuo merkitsee? — kysyin yllätettynä ajurilta.
— Messuaikana tanssitaan kaduillakin, — selitti ajuri levollisesti.
Olin vallan hämmästynyt. Kylläpä tuoksahti etelämaalaiselta!
* * * * *
Leipzigin näyttely kilpaili loistossa ja komeudessa Tukholman näyttelyn
kanssa ja ylitti sen monilla afrikkalaisista alusmaista haalituilla
yllätyksillä. Siellä oli afrikkalainen kauppala neekerikylineen
ja elefantteineen ja varmasti enemmän rapakkoa kuin todellisessa
Afrikassa, sillä täällä Sachsenin tasangoilla satoi yötä päivää kaiken
sen ajan, minkä näitä ihmeellisyyksiä katselimme.
Kuljeskeltuamme jalat märkinä, tuskastumiseen asti, läpi "Vanhan
Leipzigin" nähtävyyksien ja messujen näyttelyhallien, istuskeltuamme
"Auerbachin kellarissa" ja elefantin selässä sekä katseltuamme
alituista tanssia thüringeniläisen kylän myllyssä, aloimme kyllästyä
leipzigiläiseen vesitulvaan ja märkiin jalkineihimme, jotka vielä
aamuisinkin olivat kosteudessaan kovin uskolliset.
Teatteria en kuitenkaan unohtanut tässä kurjuudessa, vaan houkuttelin
vielä matkatoverinikin "Vanhaan Teatteriin", jossa näyteltiin Hamlet.
"Uuteen teatteriin" ei kannattanut yrittää, sillä siellä näyteltiin
vain operetteja, ja yleisön jono venyi joka päivä sateiselle kadulle
asti.
Hamletin näimme, ja se riitti minulle. Näytteleminen oli liian raskasta
ja teatraalista sopeutuakseen tähän taruaiheiseen näytelmärunoon.
Kööpenhaminassa olisi pitänyt nähdä tämä näytelmä! Siellä olisi
mielestäni tavattu tämän näytelmän oikea sävy. Tanskalaisten
näyttelijätaide olisi ainakin ollut luonnonomaista tälle näytelmälle,
jossa haamut kuljeskelevat ja keskustelevat elävien ihmisten kanssa.
Täällä leimasi arkinen todellisuus esityksen ja surmasi taiteellisen
mielikuvan aivan kuin muuallakin, missä olin Hamletin nähnyt.
Voitettuamme sateen avulla monet uteliaisuutemme ja kuivattuamme
anturamme tämän kaupungin kosteudesta astuimme junaan ja lähdimme
huristamaan Berliiniä kohti, mieli täynnä odotusta ja uteliaisuutta.
4.